Matkailusta, bloggailusta ja raapustelusta

Haluan hieman avata syitä siihen, miksi aivan yllättäen päätin ryhtyä kirjaamaan reissujani ja ajatuksiani julkiseen blogiin. Ensinnäkin ulkona sataa kaatamalla vettä ja nyt on sunnuntai, joten mikä olisikaan parempaa puuhaa kuin lätistä turhia ja nauttia kuppikaupalla vihreää teetä harmaaraidalliset villasukat jalassaan.

Ajatus blogin pitämisestä lähti, kun aloin vuonna 2010 interrail-reissullani raapustella matkapäiväkirjaa. Olimme jakaneet kahden matkatoverini kanssa erityistyötehtävät niin, että he hoitivat majoituksen ja valokuvauksen, ja minä kirjaisin ylös kaikki menomme ja tekemisemme. Myöhemmin voisimme koota kirjoituksista ja valokuvista kirjat ihan vain omaksi iloksemme ja luettavaksemme. Samana kesänä lähdin myös prätkäreissulle, jolloin kirjailin taas tapahtumia ylös mielessäni toinen samanlainen matkapäiväkirja omiin henkilökohtaisiin muisteluhetkiin. Sama toistui au pair vuoden aikana.
Vasta sen jälkeen aloin pohtia, voisinko kenties jakaa reissuni muiden samanhenkisten kanssa, jotka mahdollisesti suunnittelevat matkaa jo vierailemaani kohteeseen. En ollut vielä tähän mennessä saanut yhtäkään kaavailemaani matkapäiväkirjaa tehtyä ja motivaatio oli hieman hakusessa. Puhtaaksi kirjoittamattomat raportit pyörivät pöytälaatikon uumenissa aiheuttaen levottomuutta. Ajattelin motivaation nousevan sillä, että blogiin kirjoittaessani joku muukin saattaisi lukea tarinoitani kuin ainoastaan minä. Tietynlainen yhteisön painostus auttaa minua motivoitumaan ja samaan jotain aikaiseksi. Niimpä otin ohjat käsiini ja rupesin kirjoittamaan vanhoja reissuraportteja puhtaaksi.

Olen lapsesta asti matkustanut hyvin paljon ja perheen yhteisiä lomamatkoja kertyikin lapsuudessa melkeimpä joka vuodelle vähintään yksi. Oli suorastaan kummallista jos minnekään ei lähdetty, kun matkusteluun oli ehtinyt jo pienestä pitäen tottua. Nykypäivänä olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni, jotka saivat totutettua kaksi lastaan jo vauvasta lähtien matkusteluun ja rakastamaan uusiin kulttuureihin tutustumista yhtä paljon kuin he. Myöhemmin aikuiseksi kasvettuani jatkoin matkustelua itsenäisesti, unelmoiden aina uudesta reissusta juuri edelliseltä kotiin palattuani.

Vasta viimeaikoina aloin innostua kirjoittamisesta enemmän, vaikka äärimmäisiä lahjoja siihen ei ehkä olekaan. Mutta toisaalta onko sillä väliä, kunhan itse nauttii luomisen riemusta? Tällä hetkellä opiskelen fysioterapeutiksi, mutta mielessäni pyörii vähän väliä ajatuksia muistakin ammattialoista. Jos minulla olisi mahdollisuus valita mitä tahansa ammattialoja, joilla haluaisin työskennellä ja minulla olisi piilevää lahjakkuutta jokaiseen, olisin samalla tasolla Aku Ankan kanssa (joka on wikipedian mukaan toiminut 102 ammattinimikkeellä). Realiteeteista ja ihmisen rajallisesta eliniästä huolimatta olen päättänyt painaa eteenpäin kiinnostuen koko ajan kaikesta uudesta ja yrittäen saada jokaisesta kiinnostavasta asiasta jonkinlaisen käsityksen, jotta kiikkustuolissa ei tarvitse sitten katua, että jotain jäi kokematta.

Olen melko avoin ja erittäin kokemuksenhaluinen luonne, mikä saattaa lukea myös rivien välistä. Haluaisin kirjoittaa rehellisesti ja kaunistelematta kaikista näkemistäni ja kokemistani asioista, mutta oman ja muiden henkilökohtaisen "turvallisuuden" takia joudun noudattamaan tietynlaista sensuuria.

Rakkaudesta luomiseen -asenteen takia minun oli toisaalta vaikea määritellä haluanko kirjoittaa blogiini ainoastaan matkailusta, sillä olen kiinnostunut niin monesta muustakin asiasta. Siksi päätin pitää blogini erityisteemana reissaamisen, mutta siinä samassa jakaa muitakin kokemuksia ja ajatuksia pääaiheen ulkopuolelta.

Vielä lopuksi paras reissubiisi kautta aikojen:

 

©wantedalifelessordinary.blogspot.com