Wanted: A Life Less Ordinary: Keskikesän taikoja ja yhdet juhannuskihlat

Päätin tänä jussina irrottautua kokonaan tietokoneesta ja lähteä ystäväni mökille kärsimään vieroitusoireista sekä nauttimaan perinteisestä mökkijuhannuksesta. En ole aikoihin päässyt pistäytymään omalla kesämökillämme, joten oli todellakin tervetullutta päästä maalle pois kaikesta ihmisvilinästä ja mukavuuksista. Nautin täysin siemauksin soutelusta, kokon polttamisesta, korttipeleistä, hyttysten pakoilemisesta, eläinten paijaamisesta, savusaunasta, grillatuista herkkusienistä ja tofusta, juhannuskoivuista, trampoliinilla pomppimisesta, kesäsateesta, ulkohuussista, saunakaljasta, jäätelöstä, auringonlaskuista, kaislojen heilumisesta tuulessa sekä ylenpalttisesta mässäilystä.

Tämän vuoden juhannus oli siitäkin ikimuistoinen, että hyvä ystäväpariskuntani päätti vuosien yhdessäolon jälkeen juhlistaa kihlajaisiaan. Torstaina mökille päästyämme, miespuolinen ystäväni kertoi aikeistaan rakentaa oljista väsätty sydän saunan rantaan ja sytyttää se sitten romanttisesti palamaan. Illalla sitten kyhäilimme kolmen hengen voimin valtavaa sydäntä, ennen kuin pahaa-aavistamaton tyttökaverini saapuisi mökille.
Seuraavan iltapäivän kihlaus poikkesi hieman suunnitellusta, kun sulhon isä, jonka oli määrä valella rantavedessä seisova sydän bensalla ja sytyttää tuleen juuri ennen kuin kihlapari soutaisi paikalle, onnistui tuulen tuiverruksessa läikyttämään hieman nestettä veneeseensäkin, sytyttäen samalla senkin roihuihin. Onneksi äijä oli tehokas äyskäröimään. ;) Sydänkään ei roihahtanut liekkeihin ihan odotusten mukaisesti, vaan puolet ehti romahtaa alas ennen kuin koko kyhäelmä saatiin liekkeihin, mutta sentään jotain hyvää tässäkin hässäkässä - tuleva morsian vastasi "kyllä". Sydämestä ei jäänyt jäljelle kuin ristin muotoiset tukilaudat ja hirttoköyden näköinen narunpätkä, jotka jäivät mustuneina saunan rantaan seisomaan ja aiheuttamaan hämmennystä mökkinaapureiden keskuudessa.

Miespuolinen ystäväni sai samaisena viikonloppuna rakennettua valmiiksi suunnittelemansa vesitrampoliinin, joka porukan avustuksella saatiin vesille ja aseteltua entisen olkisydämen paikalle. Juhannustaioista päätimme toisen tyttökaverini kanssa suorittaa perinteisen yhdeksän erilaisen kukan keräämisen, mikä siis tarkoittaa sitä, että kukat tyynyn alle laitettuna olisi tarkoitus nähdä unessaan tulevan puolisonsa. Loppuyöstä uneksinkin olevani töissä siivoojana poikakoulussa, joka oli täynnä paidattomia nuoria miehiä. Aivan tyypillistä minulle, mutta mitenhän tämä nyt sitten pitäisi tulkita? En selvästikään ole vielä valmis sitoutumaan yhteen sulhaseen...? ;)

Olin jo kaikessa maailmanmatkailuinnostuksessani unohtanut kuinka kaunis Suomi ja varsinkin sen maaseudut oikeastaan ovat. Pitäisi harrastaa enemmän kotimaanmatkailua ja ottaa kaikki irti lyhyestä kesästä. Nyt kun tarkemmin ajattelen, en ymmärrä kuka haluaa lähteä täältä kesällä muille maille, kun koko maa oikein herää talviunesta ja puhkeaa kukkaan. Mitä hulluja ajatuksia minullakin on aiemmin ollut?! Ei tulisi mieleenkään lähteä tähän aikaan vuodesta Kanarian saarille, vaan mieluummin omalle mökkilaiturille tai nuotion äärelle istuskelemaan.

Joku kesä taidankin ottaa missioniksi liftata ympäri Suomea, kiertäen aiemmin tallaamattomia kaupunkeja ja kyliä vieraillen sukulaisten ja ystävien luona, mökkeillen, telttaillen, festareilla joraten ja Suomen suvesta nauttien. Ehdotuksia minne kannattaisi ehdottomasti suunnata, otetaan vastaan!