Savolaista VOEMAA

Koska toissa viikonlopun satoi vettä sekä tihuttamalla että kaatamalla, olivat ulkoilma-aktiviteetit suhteellisen vähissä. Eräs Kuopiossa asuva ystäväni sai houkuteltua minut ja poikaystäväni tutustumaan Kuopion uuteen, savolaisittain veikeästi nimettyyn kiipeilykeskukseen, joka oli pitänyt avajaisensa vain viikkoa aikaisemmin. Itse olen kokeillut boulderointia vain pari kertaa aiemmin Rovaniemellä ja seinäkiipeilyä valjaissa kerran Saksan reissullani, joten tuntuma kiipeilyyn oli osittain tuttu, mutta loppujen lopuksi myös aivan uusi juttu.

Kuvatrikki: olin oikeasti alle metrin korkeudessa patjasta.

Ideana boulderoinnissa on kiipeillä noin 5 metrin korkuista seinää pitkin ennalta määrättyjä reittejä, jotka on merkitty värikkäin otekahvoin. Olen aikaisemmin vain kiipeillyt menemään tarttuen kiinni aina sopivasta ulokkeesta, mutta tällä kertaa huomasin, kuinka suunniteltujen reittien seuraaminen toi mukavaa haastetta touhuun. Boulderoinnissa ei käytetä köysiä tai valjaita, vaan pyritään kiipeämään ylös tavoiteltuun päämäärään ja joko laskeutumaan hitaasti alas tai hyppäämällä patjalle. Patjalle hyppäämistä kannattaa aluksi harjoitella, jotta vältytään huonoilta alastuloilta ja mahdollisilta nilkkojen nyrjähdyksiltä.

Toisinaan tiettyjen reittien kipuaminen aloitetaan istuma-asennosta, mikä tuli minulle taas uutena tietona. Reittien vaikeustaso vaihtelee ja se merkitään numeroin, alkaen 4:stä. Mitä suurempi numero, sitä haastavampi reitti. Myös numeroiden jälkeen merkityillä kirjaimila voidaan spesifioida reitin haastavuutta. Kannattaa tiedustella lappusten merkintöjä osaavalta henkilökunnalta, joka kertoo enemmän niiden merkityksestä.

Voemasta löytyy myös köysikiipeilyyn tarkoitettu 8 metrin seinä, jonka käyttämiseen täytyy kuitenkin käydä ensin kurssi ja suorittaa näyttökoe. Valjailla kiipeilemisessä täytyy aina olla joku alhaalla varmistamassa köyttä, joten turvallisuustekijät on äärimmäisen tärkeä huomioida.

Aloittelija voi shokeeraantua parista boulderointiin liittyvästä seikasta: ensinnäkin kiipeilyyn tarkoitetut kengät ovat äärimmäisen epämukavat, mikä on täysin normaalia. Kengissä varpaat kääntyvät hieman koukkuun, niiden tulisi olla napakat jaloissa ja ne tuntuvat puristavan kävellessä.

Rakoilta tai kovettumilta on lähes mahdoton välttyä ja jonkin ajan kiipeilyn jälkeen kämmenet ja sormet todennäköisesti aristavan himpun verran. Meidän sormemme olivat loppuillan kipeät ja eräs ystäväni sanoikin, että hänen oli ollut jokseenkin haastavaa näpytellä tietokoneensa näppäimistöä sormien arkuuden vuoksi. Itselläni taas tietyt puristusliikkeeseen osallistuvat käsivarren lihakset olivat seuraavana päivänä arat, mutta kipu meni onneksi päivässä ohi.

Magnesiumjauheen pöllyäminen kuuluu asiaan...

... samoin kuin rakot ja kovettumat.

Yllätyin positiivisesti kiipeilykeskuksesta ja reittien monipuolisuudesta. Seiniä löytyy haastavuudeltaan laidasta laitaan ja uskon, että jokainen löytää itselleen mieluisan ja tasoisen kiipeilyreitin. Ei ole väliä, oletko aloittelija vai kokenut kiipeilijä, sinut otetaan kyllä avoimesti vastaan nenänvartta pitkin katsomatta. Paikalla on todennäköisesti aina joku hieman kokeneempi kiipeilijä, jolta voi kysellä vinkkejä ja neuvoja, ja uskoisin, että myös ystäviä on helppo löytää sosiaalisen ilmapiirin ansiosta.

Aikuisten kertakiipeily Voemalla maksaa 13 euroa (sis. kengät), 10 kerran kortti 75 euroa ja kuukausikortti 60 euroa. Vuosijäseneksikin voi liittyä, mikäli harrasteesta enemmänkin innostuu. Myös alle 15-vuotiaat ovat tervetulleita kiipeilemään, mutta vain aikuisen seurassa.


VOEMA Kiipeilykeskus
Kaivotie 23, Kuopio

Strategian suunnittelu on osa boulderointia.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

LAHTI WEEKEND

Viime viikonloppuna päätimme kaverini kanssa suunnistaa Lahteen, jossa en ole muistaakseni käynyt kuin kerran lapsena. Minulla ei ollut siis minkäänlaisia muistikuvia kaupungista ja ainoa mielikuvakin oli se, että kaikki suomalaiset räppärit tulevat Lahdesta. No kyllähän reissu melko räppipitoinen loppujen lopuksi olikin: Joka päivä tuli kuljettua Raappanan Kauas pois -musiikkivideossa esiintyvää, suurten puiden reunustamaa hiekkatietä, samoja kirkon portaita, jotka Cheek astelee Kyyneleet -videossa, ja vielä kaiken kukkuraksi törmättyä edellisen herran kaksoisveljeen omalla kotiovella. Iltaisinkin kuunneltiin suomiräppiä MM-jääkiekkopelien taustalla, joten kyllä nyt on taas tämän musagenren kiintiö hetkeksi täynnä.

En oppinut vieläkään pitämään sushista, vaikka ne aina ulkoisesti herkullisilta näyttävätkin.

SANTA FÉ
Aleksanterinkatu 10

Tarkoitus ei ollut kuitenkaan puhua räp räkimisestä, vaan muutamista palvelu-helmistä, joihin Lahdessa törmäsimme. Heti kaupunkiin saavuttuamme, päätimme lähteä tyydyttämään nälkämme (pienen kinastelun jälkeen) meksikolaistyyliseen Santa Fé -raflaan, joka sijaitsi aivan Lahden keskustassa torin liepeillä. Amarilloihin ym. kyllästyneenä oli mukava käydä vaihteeksi jossain muuallakin, vaikka Suomen tex mex -ravintolat ovatkin kaikki sisustukseltaan ja ruoaltaan hyvin samantyyppisiä eikä eroa  osaa juuri tehdä. Santa Fé:stä jäi kuitenkin positiivisena mieleen äärimmäisen herkullinen Maya Chicken Salad, jota suosittelen kyllä kaikille kokeiltavaksi, mikäli kyseiseen ravintolaan astuu. En ole vieläkään saanut annosta pois mielestäni ja se kertoo jo paljon. ;)
Ravintolan alakerrassa muuten sijaitsee myös Kokomo -niminen eksoottinen Tiki-baari, jollaiseen ainakin itse ihastuin kerran Jyväskylän reissullani.

ART TATTOO CENTER
Hirsimetsäntie 69 L

Lauantai-aamupäiväksi olin varannut ajan Art Tattoo Centeriin, jossa kävin teettämässä taas yhden uuden mustetuksen ihooni. Liike oli viime kuussa muuttanut uusiin tiloihin kauemmas keskustasta, joten remontin ja muuton jäljet näkyivät vielä lattialla lojuvana pölynä ja yleisenä sekamelskana. Olin siis lievästi epäilevällä mielellä hygienian suhteen istuessani tuoliin, mutta tarkkailtuani silmä kovana tatuoijani valmisteluja, näin hänen toimivan täysin steriilisti ja oikein. Saatoin siis rentoutua ja "nauttia" koneen surinasta. Lopputulokseen en voisi olla enemmän tyytyväinen ja olen varma, ettei Suomesta löydy ketään, joka osaisi tehdä yhtä pientä, siistiä ja yksityiskohtaista inkkausta, kuin Art Tattoo Centerin venäläiset kaksoset. Täytyy laitella kuvaa, sitten kun tatskani on parantunut. Ainoa kritiikki, mitä voisin liikkeestä sanoa, oli sen sijainti hieman kuolleen oloisella alueella keskustan liepeillä. Ympärillä ei ollut mitään muuta, kuin asuintaloja, verkkahousuasuisia moponrassaajia, pois kuihtuneiden yritysten tyhjiä liiketiloja ja lukuisia typeriä sanoja/lauseita esittäviä tageja niiden seinissä. Ei siis ihme, että liikettä etsiessämme epäilimme pitkään, olimmeko varmasti oikeilla mestoilla.

JACKALOPE
Vesijärvenkatu 22

Lauantai-iltana lähdimme Suomi-Slovakia (2-0 hurraa!) ottelun jälkeen Jackalope -nimiseen baariin, joka sekin sijaitsi aivan Lahden keskustassa. Vaikka ikäraja lauantaisin onkin K24, pääsee tanssiravintolaan sisään parikymppinenkin jos tarpeeksi aikaisin lähtee ovelle koikkeloimaan. Ja täytyy vielä kehua, että olipa mukavia portsareita! Raflassa on useita eri tasoja ja paljon sokkeloita, joten kaveristaan ei kannata eksyä. Muutoin joutuu metsästämään häntä koko mestan läpi ja pahimmassa tapauksessa kierrätte ympyrää, saavuttamatta koskaan toisianne. Jackalope (kavereiden kesken "Jaska") oli siitä mainio illanviettopaikka, että sieltä löytyi sekä pari kovaäänistä tanssilattiaa että hiljaisempia kabinetteja, joissa pystyi juttelemaan muille huutamatta kurkku suorana. Plussaa lisäksi yläkerran shottibaarista, josta sai lunastaa itselleen esim. mustikka tai omenashotteja 2 eurolla. Voitte siis arvata, millä tiskillä allekirjoittanut vietti suurimman osan ajastaan. ;)
Itse en oikein saanut hyvää bilemoodia päälle kipeän kurkun ja alituisen yskimisen vuoksi. Ei oikein kiinnostanut jutella kenellekään, kun jokaisen sanan ja hengenvedon jälkeen tuntui pakottavalta tarveelta röhistä perään. Normaalisti olen todella harvoin kipeä, mutta tottakai flunssan piti iskeä päälle juuri vapun ja tämän suunnitellun viikonlopun aikaan. Noh mutta mukavaa oli silti ja jäi Lahdesta yksi konkreettinen ja elämän kestävä muistokin jäljelle, joten ei pidä valittaa.

Ja ne kuuluisat portaat....

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Turisti vai travelleri?

Saimaa on yksi parhaimmista Kesä-Suomen edustajista.

Selailin Madventuresin Atlasta sunnuntai-iltapäivän ratoksi, odotellessani Selviytyjien alkamista sekä uunissa paistuvien tomaatti-mozzarella Baguettejen valmistumista. Eksyin tulevan Thaimaan matkan unelmoinneissani maata koskevan osion kohdalle, jossa Riku ja Tunna olivat kuvailleet sitä näin:

" Thaimaa on mainio maa itsetutkiskeluun - jäädäkö levyttelemään rantakohteeseen vai tutustuako kulttuuriin kokonaisvaltaisemmin? Ollako turisti vai travelleri, tutkimus- vaiko lomamatkailija, seikkailija tahi hedonisti? Tärkeintä on tuntea oma luontonsa ja toimia sen mukaisesti."

Itse haluan saada matkoistani aina mahdollisimman paljon irti, enkä tarkoita tällä fyysisesti ympäri tunnetuimpien nähtävyyksien läpi rynnimistä. Toivon, että jokainen tekemäni reissu kasvattaisi ja kehittäisi minua ihmisenä, mikä tarkoittaa sitä, että oppisin vierailemastani maasta, sen kulttuurista ja ihmisistä jotain uutta. Tähän tavoitteeseen voin päästä makujen ja hajujen aistimisen kautta, tutustumalla  aina vähintään yhteen paikalliseen ja siinä samalla itseeni. Jokainen tähänastinen reissu on muuttanut minua, ja jokaisen matkan jälkeen tulen hieman erilaisena ihmisenä takaisin. Toisinaan olen viisaampi, toisinaan epäluuloisempi, mutta joka kerta hitusen rikkaampi.

Laiskanpulskean luonteeni ansiosta ehdin levytellä aivan tarpeeksi kotioloissa. Ymmärrän ihmisiä, jotka stressaavan työn, vilkkaan perhe-elämän tai jonkin muun fyysisesti tai henkisesti rasittavan asian vuoksi etsivät ulkomaanmatkaltaan rauhaa ja lomafiilistä, jolloin aikansa voi kuluttaa vain turistina olemiseen. Oma elämäntilanteeni on kuitenkin juuri tällä hetkellä parhaimmillaan seikkailemiseen ja tutkailemiseen, sillä minulla ei ole perhettä, vakituista työtä, lainoja maksettavana, omaisuutta huolehdittavana tai mitään terveydellistä estettä. Olen päättänyt äitini esimerkkiä noudattaen jättää lomailu- ja rentoutumiskohteet eläkepäiville, jolloin pientä luksusta ja rauhallista elämänmenoa osaa varmasti arvostaa nykyistä paremmin. 

Loppujen lopuksi olen kaikista "turreimmillani" ja hedonistisimmilläni rakkaassa Suomen maassamme. Kotimaassa matkaillessa ei tarvitse kantaa huolta kielen ymmärtämisestä (paitsi aivan Savon sydämessä) tai kulturellisesti erilaisten tapojen omaksumisesta. Tällä hetkellä kaikista rentouttavin mesta, jonka tiedän on oma kesämökkimme. Vaikka paikka on hyvin alkeellinen, vailla muita mukavuuksia kuin radio, on se todellinen rauhan tyyssija, jossa on mahdollista päästä täydellisen meditatiiviseen tilaan (jos pystyy hetkeksi unohtamaan puiden hakkaamisen, veden kantamisen, kaasulieden säätämisen, paarmat ja rantakäärmeet, kissojen sisään kantamien kuolleiden myyrien hautaamisen ja siivoamisen). Missään muualla ei voi viettää päiviänsä pitkään nukkuen, uiden ja saunoen, hyvän kirjan parissa riippumatossa loikoillen, nuotiolla muurinpohjalettuja paistaen, auringonlaskuja ihaillen, Iskelmä Radiota kuunnellen, Afrikan Tähteä pelaten ja vanhoja sarjakuvia lueskellen, vailla tv:tä, nettiä tai kännykkää. Eli jos haluan löytää rauhaa ja hiljaisuutta, en lähde lomalle Suomen rajojen ulkopuolelle - sillä jos mistään maailmankolkasta löydän paremman paikan levyttelylle ja tekemättömyydelle, niin tuhansien järvien maasta.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Keskikesän taikoja ja yhdet juhannuskihlat

Päätin tänä jussina irrottautua kokonaan tietokoneesta ja lähteä ystäväni mökille kärsimään vieroitusoireista sekä nauttimaan perinteisestä mökkijuhannuksesta. En ole aikoihin päässyt pistäytymään omalla kesämökillämme, joten oli todellakin tervetullutta päästä maalle pois kaikesta ihmisvilinästä ja mukavuuksista. Nautin täysin siemauksin soutelusta, kokon polttamisesta, korttipeleistä, hyttysten pakoilemisesta, eläinten paijaamisesta, savusaunasta, grillatuista herkkusienistä ja tofusta, juhannuskoivuista, trampoliinilla pomppimisesta, kesäsateesta, ulkohuussista, saunakaljasta, jäätelöstä, auringonlaskuista, kaislojen heilumisesta tuulessa sekä ylenpalttisesta mässäilystä.

Tämän vuoden juhannus oli siitäkin ikimuistoinen, että hyvä ystäväpariskuntani päätti vuosien yhdessäolon jälkeen juhlistaa kihlajaisiaan. Torstaina mökille päästyämme, miespuolinen ystäväni kertoi aikeistaan rakentaa oljista väsätty sydän saunan rantaan ja sytyttää se sitten romanttisesti palamaan. Illalla sitten kyhäilimme kolmen hengen voimin valtavaa sydäntä, ennen kuin pahaa-aavistamaton tyttökaverini saapuisi mökille.
Seuraavan iltapäivän kihlaus poikkesi hieman suunnitellusta, kun sulhon isä, jonka oli määrä valella rantavedessä seisova sydän bensalla ja sytyttää tuleen juuri ennen kuin kihlapari soutaisi paikalle, onnistui tuulen tuiverruksessa läikyttämään hieman nestettä veneeseensäkin, sytyttäen samalla senkin roihuihin. Onneksi äijä oli tehokas äyskäröimään. ;) Sydänkään ei roihahtanut liekkeihin ihan odotusten mukaisesti, vaan puolet ehti romahtaa alas ennen kuin koko kyhäelmä saatiin liekkeihin, mutta sentään jotain hyvää tässäkin hässäkässä - tuleva morsian vastasi "kyllä". Sydämestä ei jäänyt jäljelle kuin ristin muotoiset tukilaudat ja hirttoköyden näköinen narunpätkä, jotka jäivät mustuneina saunan rantaan seisomaan ja aiheuttamaan hämmennystä mökkinaapureiden keskuudessa.

Miespuolinen ystäväni sai samaisena viikonloppuna rakennettua valmiiksi suunnittelemansa vesitrampoliinin, joka porukan avustuksella saatiin vesille ja aseteltua entisen olkisydämen paikalle. Juhannustaioista päätimme toisen tyttökaverini kanssa suorittaa perinteisen yhdeksän erilaisen kukan keräämisen, mikä siis tarkoittaa sitä, että kukat tyynyn alle laitettuna olisi tarkoitus nähdä unessaan tulevan puolisonsa. Loppuyöstä uneksinkin olevani töissä siivoojana poikakoulussa, joka oli täynnä paidattomia nuoria miehiä. Aivan tyypillistä minulle, mutta mitenhän tämä nyt sitten pitäisi tulkita? En selvästikään ole vielä valmis sitoutumaan yhteen sulhaseen...? ;)

Olin jo kaikessa maailmanmatkailuinnostuksessani unohtanut kuinka kaunis Suomi ja varsinkin sen maaseudut oikeastaan ovat. Pitäisi harrastaa enemmän kotimaanmatkailua ja ottaa kaikki irti lyhyestä kesästä. Nyt kun tarkemmin ajattelen, en ymmärrä kuka haluaa lähteä täältä kesällä muille maille, kun koko maa oikein herää talviunesta ja puhkeaa kukkaan. Mitä hulluja ajatuksia minullakin on aiemmin ollut?! Ei tulisi mieleenkään lähteä tähän aikaan vuodesta Kanarian saarille, vaan mieluummin omalle mökkilaiturille tai nuotion äärelle istuskelemaan.

Joku kesä taidankin ottaa missioniksi liftata ympäri Suomea, kiertäen aiemmin tallaamattomia kaupunkeja ja kyliä vieraillen sukulaisten ja ystävien luona, mökkeillen, telttaillen, festareilla joraten ja Suomen suvesta nauttien. Ehdotuksia minne kannattaisi ehdottomasti suunnata, otetaan vastaan!

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

©pictureannaluna.blogspot.fi