Hyvästit laivoille

22.10.2011

Aikaisin lauantai aamuna jouduimme jättämään hyvästit Venetsialle ja suuntaamaan nenämme kohti Itävallan Wieniä. Venetsia nukkui vielä kun astelimme kapsäkkiemme kanssa vaporetto –pysäkille odottamaan vesibussia, joka veisi meidät takaisin rannikolle lentokentälle. Aamuauringon saattoi nähdä kajastavan jossain rakennusten takana ja kaikki tuntui jotenkin utuiselta. Olin tuntenut saapumisiltanamme kanaalin miedon hajun, mutta myöhemmin tottunut siihen. Lähtöaamuna tunsin sen taas ensimmäisen (ja viimeisen) kerran pitkästä aikaa.

Vesibussimatka takaisin rannikolle oli kaltaiselleni matkapahoinvoinnista kärsivälle täyttä tuskaa. Muistan vain yhden kerran aikuiselämässäni kun olen voinut yhtä huonosti kulkuneuvossa ja oli todella lähellä, ettei laatta lentänyt veneen keikkuessa levottomasti aaltoilevassa vedessä. Kuivalle maalle päästessä oli aivan pakko pysähtyä vetämään hetkeksi henkeä ennen lentokentälle valumista.

Wienin kautta kotiin

Paluulentomme kiersi Itävallan kautta ja saimme hengailla muutaman tunnin Wienin kaupungissa. Matkasimme junalla lentokentältä keskustaan tekemään lyhyttä tuttavuutta pääkaupungin kanssa. Wien vaikutti mukavalta, mutta toisaalta Venetsian jälkeen niin tavalliselta suurkaupungilta. Parasta oli päästä kuulemaan saksan kieltä, shoppailemaan Tally Weijlille sekä nauttimaan Starbucksin Chai Tea Lattesta. Ilmassa tuoksuivat Bretzelit, jotka saivat minut ikävöimään Saksan au pair aikoja sekä Itävallan moottoripyöräreissua. Nämä seikkailut tulen jakamaan blogissani mahdollisimman pian. Varautukaa!

Loppujen lopuksi olin iloinen saapuessamme Helsinkiin. Musta verho peitti öisen kaupungin lennellessämme Suomen yllä ja Stadiin päästyämme näimme kaupungin valojen tuikkivan kaukana alapuolellamme. Aivan kuin olisi katsellut viimeisiä tulen tuikkeita hiipuvan nuotion hiilloksessa.

Tally Weijl tuliainen

©wantedalifelessordinary.blogspot.com