Rokkibaarin kautta kotiin

31.5.2012 

Lisää brasilialaishuumaa 

Kello läheni yhtätoista, joten päätimme lopettaa pelaamisen. Hyvästelin seurani ja lähdin pian keskustaan tapaamaan brasilialaista. Tapasimme Temple Bar Squarella ja jatkoimme Mezz –nimiseen rock-baariin. Brassisurffari oli asunut jo kolme vuotta Irlannissa ja puhui todella hyvää englantia. Kuuntelimme live-musiikkia, nautiskelimme Guinnessista (tai no, hän nautti enemmän ja minä tyydyin mieluummin Heineckeniin) ja juttelimme kaikesta mieleen tulevasta. Yllätyin todella kuullessani hänen olevan jo 35-vuotias, sillä hän ei missään suhteessa siltä näyttänyt, saati vaikuttanut. Toisaalta en tiedä millainen yli kolmekymppisen pitäisi muka yleisen oletuksen mukaan olla, mutta ainakin itse yritän samanikäisenä poiketa mahdollisimman paljon siitä oletuksesta.

Bar Mezz

Lopulta yö kolmen maissa brassikaverini saattoi minut takaisin hostellille, jotta ehtisin nukkua edes tunnin ennen kuin olisi lähdettävä bussilla kohti lentokenttää. Kävelimme tihkusateessa Liffey-joen vartta ja sain kuulla monta tarinaa lukuisista sen ylittävistä silloista. Hostellini ulkopuolella seisoi pari poikaa, jotka epätoivoisen näköisinä yrittivät koputella hostellin ikkunoihin päästäkseen sisälle sateesta. Respan työntekijä oli ilmeisesti poistunut parahiksi päivystyspaikaltaan, eikä ketään ollut päästämään meitä sisälle. Seisoskelimme vielä hetken rupattelemassa ja ihailemassa jokiveden heijastamia kaupungin valoja, ennen kuin respan työntekijä hölkkäsi naapurin pikaruokalasta avaamaan ulko-oven sateen kastelemille matkalaisille. 

Tunnin yöunien voimalla kohti kotia 

Tällä kertaa pääsin ongelmitta lentokentälle ja muistin kaiken kukkuraksi ottaa kaikki tavaranikin messiin. Huomasin, että Dublinin lentokentälle kannattaa todellakin saapua ajoissa, sillä jonottaminen mihin tahansa tsekkauksesta turvatarkastukseen on aina älyttömän paljon aikaa vievää puuhaa. Lentokentän check in –tiskeille oli taas julmetun pitkät jonot, mutta onneksi ne tälläkin kertaa liikkuivat suhteellisen ripeästi eteenpäin. Meni noin 45 minuuttia päästä lähtöportille asti pitkien jonojen sekä välimatkojen takia, sillä lentokenttä on kokonaisuudessaan valtavan suuri.

Minun on pakko kehua Aer Lingusin toimintaa vielä vähän lisää, sillä pääsin nauttimaan niinkin lyhyellä lennolla yllättävän hyvän aamiaisen. Jogurtti tuoreilla marjoilla ja myslillä maksoi 3,5 euroa sekä lämmin grillattu juusto-sipuli-tomaattileipä 5 euroa. Taso oli todella hyvä lentokoneruoaksi tai sitten olin vain niin nälkäinen, että mikä tahansa maistui taivaalliselta.


©wantedalifelessordinary.blogspot.com