Italian hitaasti vajoava helmi

16.10.2011

Venetsiaa pähkinänkuoressa

Venetsia on rakennettu 118 saarelle, joita yhdistää toisiinsa 354 siltaa.

Kuuluisia Venetsialaisia: Tutkimusmatkailija Marco Polo, säveltäjä Antonio Vivaldi, taidemaalari Tintoretto, playboy Giacomo Casanova sekä sarjakuvapiirtäjä Romano Scarpa.

Venetsiasta löytyvät mm. Arkkitehtuurin yliopisto, Peggy Guggenheimin taidemuseo, kansainväliset filmifestivaalit, naamiokarnevaalit sekä hurja määrä ihastuttavia kapeita kujia täynnä yllätyksiä ja salaisuuksia sekä tietysti kasapäin komeita italialaisia adoniksia.

Vierailimme kelluvassa kaupungissa lokakuussa kuuden hengen porukalla, johon kuului kaksi yli viisikymppistä, kolme parikymppistä ja yksi 16-vuotias reissaaja. Näin isossa ja ikärikkaassa porukassa kiinnostuksen kohteet vaihtelivat melko laajalla skaalalla, mutta onneksi Venetsia osoittautui hyvin monipuoliseksi kaupungiksi. Jokaiselle löytyi jotain ja toisinaan porukka hajaantuikin kuljailemaan itsenäisesti, tekemään tuttavuutta itselleen mieluisimman Venetsian kanssa. Itse pidin eniten päämäärättömistä tallusteluista kapeilla kujilla, kamera valmiudessa ja ihmisiä tarkkaillen.

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun

Jo itse lentomatka Venetsiaan on ollut yksi mielenpainuvimmista lennoista, joita olen tähän mennessä tehnyt. Ei riittänyt, että Venetsia itsessään oli kuin hassunhauska uni, vaan myös lentokoneesta nähdyt maisemat olivat jotain äärimmäisen kaunista ja utopistiselta tuntuvaa. Lensimme pitkän aikaa ilta-auringon valaiseman valtavan pilvimassan päällä, jonka muotoja ja kuviointeja olisin voinut tuijotella koneen ikkunasta tuntitolkulla. 

Myös Venetsia näyttäytyi ilmasta käsin hyvin erilaisena kuin kaupungit, joihin olin normaalisti tottunut. Näyttää kummalliselta, kun yhtäkkiä veden keskeltä nousee rakennuksia, joilla ei vaikuta olevan minkäänlaisia perustuksia. Aivan kuin kaikki seisoisi itsestään veden päällä.

Saavuimme paikanpäälle sunnuntai-iltana emmekä edes ensimmäisenä lomapäivänä säästyneet jännityksiltä ja stressaavilta ajatuksilta. Majoituksemme oli löytynyt Home Away –sivustolta, johon eräs brittiläinen rouva oli laittanut Venetsian loma-asuntonsa matkailijoille vuokrattavaksi (Katu C. D. Pestrin, Campo S. Stefanon aukion lähellä). Asunnosta oli maksettu etukäteen melko suurehko takuusumma, jonka saisimme lyhentämättömänä takaisin, mikäli asunto olisi reissun jälkeen jätetty samaan kuntoon kuin saapuessamme. Kolme kappaletta avaimia oli lähetetty postitse Suomeen ja seuraavaksi pääsimmekin jännäämään olisivatko vastaanottamamme avaimet sopivat asunnon oveen. 

Suunnistimme vanhan kerrostalon etu-ulko-ovelle, joka aukeni helposti. Toisessa kerroksessa oli monta vanhaa ovea, joista kokeilimme avaintamme jokaiseen melko huonolla menestyksellä. Aloimme jo pelätä pahinta, kun yksikään ovista ei tuntunut oikealta, mutta onneksemme hetken vääntämisen ja rynkyttämisen jälkeen nurkimmainen ovi avautui ja johti vielä kolmanteen kerrokseen, jossa huoneistomme sijaitsi. 

Asunnossa oli kolme makuuhuonetta kahdessa eri kerroksessa sekä pienehkö keittiö ja ruokailutilat. Koko rakennus tuntui olevan hieman vinksallaan, mikä ei toisaalta Venetsialaisten asuinrakennusten ikään nähden ollut mikään ihme. Lattiat vetivät viistoon ja ihmettelin kuinka huonekalut oli saatu aseteltua suoraksi niin vinoon huoneistoon. Sisustus oli perienglantilaista ja seinillä roikkui valmistujaisryhmäkuvia englantilaisista yliopisto-opiskelijoista, mikä oli hieman huvittava kontrasti Italiaan. 

Purimme tavaramme, minkä jälkeen lähdimme iltapala-nälkäisinä paikantamaan jotain auki olevaa ravintolaa. Löysimme sisustukseltaan Venetsian elokuvajuhliin –keskittyneen pizzerian, jossa ahdoimme itsemme täyteen ennen käpystelyä takaisin asunnolle ja valmistumista seuraavaan päivään.

Gondoliajelulla

©wantedalifelessordinary.blogspot.com