Wanted: A Life Less Ordinary: FLORIDA - Yhdysvaltojen tropiikki

Ajattelin tehdä pienen muistelomatkan menneisiin reissuihin ja käydä hieman läpi mieleen jääneitä seikkoja vuosien takaisilta perhematkoiltani, aikaa ennen itsenäisen reissaamisen ja kattavien reissuraporttien kirjaamisen aloittamista.

Vuonna 2009 pakkasimme kapsäkkimme ja suuntasimme uusioperheemme kanssa Floridan aurinkoon haistelemaan merituulta, hakemaan kullanhohtoista rusketusta ja räpeltämään dollareiden kanssa. En ollut koskaan aikaisemmin astunut jalallanikaan Euroopan ulkopuolelle, joten Atlantin ylittäminen ja täysin uusi manner aiheuttivat sekä jännityksen että innostuksen väreitä selkäpiissä. Matkan ajankohta istui heinäkuun lopun ja elokuun alun välimaastoon ja kesti yhteensä 10 päivää. Jo yhdeksän tunnin lentomatka Virgin Atlantic -lentoyhtiöllä oli ensikertalaiselle elämys, sillä en ollut koskaan istunut yhtä modernissa ja kolme penkkiriviä kattavassa lentokoneessa. Matka sujui joutuisasti tuoreimpia leffoja edessä olevan istuimen selkänojaan kiinnitetystä screenistä katsellessa, samalla kun ruokaa ja juomaa kannettiin eteen harvase väliä. Tuntui kuin olisin nauttinut ykkösluokan palveluista, vaikka se todennäköisesti oli vielä kaukana siitä.

Kämmenen kokoisia heinäsirkkoja.

On piilossa ruohikon....

Hotellimme ja vakituinen majoittumispaikkamme sijaitsi Fort Lauderdalen kaupungissa, mutta 10 päivän aikana ehdimme tehdä vuokra-autolla useita retkiä sekä lähiympäristöömme että hieman kauemmaksikin. Etäisyydet joka paikkaan olivat pitkiä, kuten odottaa saattaa, mutta road tripit olivat toisaalta oiva tapa katsella ympäristöä, samalla kun autoradiossa raikasi country -musiikkia soittava kanava ja lättähattutunnelma oli käsinkosketeltavissa.

Fort Lauderdalen veneilykulttuuria.

Evergladesin alligaattoreja kuhisevilla soilla.

Jokainen päivä oli porottavan kuuma trooppisesta ilmastosta johtuen ja muistan laihtuneeni reissun aikana useammankin kilon. Eihän tuo sinänsä mikään ihme ollut, sillä paahtavassa ilmassa ruokahalu oli melko olematon ja vettä kului ruoan sijasta tuplamäärä. Koko matkan aikana ei tehnyt juuri mieli syödä hampurilaisia tai pihvejä, vaan porskutin enimmäkseen menemään erilaisilla viileillä salaateilla ja hedelmillä (sekä muutamilla Ben & Jerry's jäätelöillä). Hiostavasta ilmasta huolimatta yritin pitää yllä kuntoani käymällä muutaman kerran hotellin kuntosalilla, tennistä pelaten sekä rannalla juosten. Biitsin laidalla oli vatsalihaspenkkejä ja leuanvetotankoja, joissa samat, ruskettuneet lihaskimput bodasivat päivittäin itseään ikuiseen rantakuntoon. Tässä täydellistä bikinivartaloa vaalivassa ilmapiirissä olisi ollut todella vaikea heittää läskiksi.

The Cheesecake Factory! Omnomnom...

Toisaalta aina ei tarvitse mennä ihan äärimmäisyyksiin. Muistan vieläkin kuinka olin ostanut hotellin viereisestä matkamuisto-rihkama-kojusta puna-valkoiset Baywatch-tyyliset minishortsit, joissa päätin eräänä iltana lähteä rantahiekalle juoksemaan. Juoksin valkoisessa topissani ja punaisissa shortseissani hidasta Hasselhoff -juoksua hiekka pöllyten, kun vastaani hölkkäsi floridalaismies omissa kulahtaneissa treenivaatteissaan. Minut nähdessään miehen suupielille muotoutui hymyntapainen, kunnes toisemme ohittaessa hän purskahti nauruun. Tajusin, että yritykseni näyttää yhtä coolilta kuin Pamela ollutkaan toiminut suunnitellun mukaisesti ja juoksin rivakasti naama punaisena takaisin hotlalle. Ja se oli muuten viimeinen kerta kun käytin kyseisiä shortseja sen reissun aikana.

Tämän baarin hämyssä Hemingwaykin vietti aikaansa.

Autoreissuja teimme muun muassa Miamiin, Key Westiin, Orlandoon, Naplesiin ja Cape Canaveraliin. Pääsimme näkemään Evergladesin suoalueen alligaattorit, nauttimaan vauhdin huumasta (ja minun tapauksessani ympäri kääntyneestä mahalaukusta) Universal Studiosin vuoristoradoissa, ihmettelemään J. F. Kennedy Space Centerin avaruuskalustoa, fiilistelemään Miamin pastellinsävyisiä rakennuksia sekä ihastelemaan Key Westin ja Naplesin hellyyttäviä puutaloja, pieniä taidegallerioita ja rauhallista tunnelmaa. Miamissa paikansimme aivan sattumalta Miami Ink tatuointistudion, josta allekirjoittanut ohjelman fani tietysti silminnähden innostui, sekä pääsimme jännäämään Florida Marlins vs Chicago Cups baseball -ottelua (jonka ensiksi mainittu floridalaisten suureksi iloksi vei). Ostostaivaan meille tarjosi Fort Lauderdalen lähistöllä sijaitseva, USA:n kuudenneksi suurin ostoskeskus Sawgrass Mills, jonka kokoista en ollut tai ole vielä tähän päivään mennessäkään nähnyt. Ainoa asia, mikä taisi haluista huolimatta jäädä kokeilematta, oli Key Westin kuuluisa Lime Pie.

Edessä istuva herra oli Chicagon kannattaja ja antoi sen kyllä kuulua.

Rakas joulupukki, ensi vuonna minäkin haluaisin oman viidakon etupihalle.

J. F. Kennedy Space Center

Universal Studios

Kokonaisuudessaan ensikosketus Amerikan mantereeseen oli mieluinen ja mieleenpainuva, mutta eräs seikka jäi myös hieman häiritsemään: Olin koko ajan odottanut pääseväni keskelle periamerikkalaista kulttuuria, enkä ollut osannut huomioida kulttuurisesti tai ilmastollisesti aluetta, jolle olimme suuntaamassa. Fort Lauderdalessa todellisuus sitten iskikin päin kasvoja, kun huomasin suuren osan ihmisistä tolkkaavan espanjaa ja olevan muutenkin huomattavan tummahipiäisiä ja tukkaisia nappisilmiä. Vaikutti aivan siltä kuin olisin astunut tutulle ja turvallisille Espanjan aurinkorannikolle. Jäin tuolloi kaipaamaan perinteistä amerikkalaista meininkiä, mutta nyttemmin olen tajunnut, kuinka suuresta mantereesta Yhdysvalloissa loppujen lopuksi on kyse ja kuinka laajalla skaalalla kulttuurisia ja ilmastollisia eroja siihen mahtuu. Eli seuraavalla kerralla Coloradoon tai Idahoon.

Tässä on sitä jotain!

Lievänä shokkina tuli myös tieto Yhdysvaltojen tiukasta alkoholilaista. Vaikka olin Suomen laissa ollut täysi-ikäinen jo hyvän aikaa, en Floridassa saanut koskea alkoholituotteisiin, sillä olin vielä alle 21-vuotias. Jouduin siis katselemaan kieli pitkällä vierestä, kun puolet kriteerit täyttävistä ryhmäläisistämme sai nauttia värikkäistä ja hedelmäisistä drinkeistä. Tämä seikka jaksoi jurppia joka kerta, kun tallustin auringonoton lomassa pyytämään hotellin allasbaarista mehu- tai limpparilasillista, samalla kun muut siemailivat viileän virkistäviä mojitoja.