Junailu stooreja osa 15 - Hollanti

12. toukokuuta 2010

Amsterdam

Päätimme lähteä tutustumaan Amsterdamiin Lartsin serkun opastamina. Joka puolella kaupunkia oli järkyttävän sotkuista, jonkintyyppisen jätehuollon työntekijöiden lakon takia. Kadunkulmiin oli kasaantunut valtavan suuria jätekasoja, joihin linnut rakensivat pesiään ja näky oli tietyllä tapaa hieman lohduton. Toisaalta lakon aiheuttama sotku sai tajuamaan, kuinka järkyttävän paljon jätettä me ihmiset oikeasti tuotamme. Olen varma, että vielä joskus huomaamme hukkuvamme siihen... Huh, mikä kauhuskenaario!

Dam Dam Damissa.

Vierailimme yhdessä Amsterdamin tunnetuimmista coffareista: Grasshopperissa, jossa minä keskityin lähinnä seuraamaan tv:stä tulevaa Hulk Hogan -sarjaa. Coffarin jälkeen suuntasimme kuuluisalle Punaisten Lyhtyjen alueelle, jota härömpää mestaa en ole vielä tähän astisessa elämässäni nähnyt. Näimme muutaman naisen kauppaavan palvelujaan ikkunoissa ja tuntui aivan kuin olisin katsellut eläviä vahanukkeja. Meininki vaikutti todella epärealistiselta verrattuna omiin tottumuksiin ja elämään. En jostain syystä pystynyt katsomaan naisia silmiin, vaan käänsin hämmentyneenä pääni aina kun joku sattui ikkunaan. Oli vain yksinkertaisesti ahdistavaa ajatella, kuinka moni naisista teki töitä omin ehdoin ja kuinka moni painostuksen alaisena. Tuumailin miltä Red-Light District näyttäisi iltahämärässä, kun punaiset lyhdyt syttyisivät, muttemme tällä kertaa päässeet sitä näkemään. Tunsin kuitenkin halua palata Amsterdamiin ja uudelleen kyseiselle alueelle, jollain toisella reissulla.

Grasshopper

Dampkring

Alueen ohitettuamme, päädyimme toiseen makeaan coffariin nimeltä Dampkring, jossa mm. itse George Clooneykin oli valokuvista päätellen vieraillut. Nautiskelimme tunnelmasta ja rooibus-teestä, kunnes lähdimme seikkailemaan keskustan ostoskaduille ja osuimme sattumalta riippumattokaupan (Maranon Hangmatten) ovelle. Vietimme liikkeessä lyhyen rentoutumishetken löhöillen ja "testaillen" riippumattoja ja keinuja, joista olisin mielelläni ostanut erään esteettistä silmääni miellyttävän riippumaton, mutta tiedustelujen jälkeen sopivaa väriä ei ollut saatavilla. Lartsin serkku sen sijaan osti kauppiaalta hetken mielijohteesta keltaisen riipputuolin.

Myöhemmin Haarlemiin palattuamme kävimme ostamassa ruokaa illan bileisiin, joihin osallistui muutamia Lartsin serkun hollantilaisia ystäviä. Ilta kului opetellen suomalaisia ja alankomaalaisia fraaseja sekä sanaleikkejä, joista en kylläkään muista ainuttakaan - sen verran monimutkainen tuo hollannin kieli.

Loppuun vielä hieman ajattelemisen aihetta:

©wantedalifelessordinary.blogspot.com
©pictureannaluna.blogspot.fi