Junailu stooreja osa 5 - Saksa

2. toukokuuta 2010

Herrenberg

Lartsi ja isäntämmekin innostuivat liikunta-aktiivisuudestani ja teimme yhdessä viiden kilometrin juoksulenkin hieman kauempana asutuksesta sijaitsevassa metsässä, samaan aikaan kun muut naiset lähtivät yhdentoista kilometrin sauvakävelylle. Kyllä tuntui hyvältä liikkua kunnolla pitkästä aikaa, kun suurin osa ajasta oli muuten kulutettu junassa istuen. Ainoa vain, että onnistuin hieman eksymään lenkkeilymetsässä, mille Lartsikin hieman nauroi. Mielestäni jopa pienen pinta-alan pöheikössä on täysin mahdollista eksyä, mikäli kyltit osoittavat mihin sattuu! Taisi siis tulla joku kilometri lisää, kun pyörin samaa ympyrää pariin otteeseen. Onneksi metsikkö ei tosiaan ollut suuri ja autotieltä kantautuvien äänien perusteella oli helppo suunnistaa oikeille kulmille.

Synttäripäivällinen

 
Päivällä kävimme syömässä paikallisessa raflassa juhlien vielä kertaalleen Lartsin serkkutytön 17-vuotis synttäreitä. Satuin mainitsemaan tulevan heinäkuun moottoripyöräreissustani hänen motoristi-isälleen ja pääsinkin heti nostattamaan omaa prätkäkuumettani, kun kävimme ihastelemassa isän autotallissa lepäileviä komeita kyykkypyöriä. Ei riittänyt, että olin jo tarpeeksi innoissani reilistämme, vaan jännitys seuraavaa suunniteltua seikkailua kohti nousi entisestään.

m&m's leikkejä

Illalla pääsimme kokkailemaan ja koheltamaan keittiössä, varsinkin kun Lartsi oikein uhosi pystyvänsä pilkkomaan käyttämämme sipulin täydellistäkin täydellisemmäksi silpuksi ja heti sen jälkeen onnistui kaatamaan koko valmiin komeuden vahingossa lattialle. Huokaus... Keittiössä vaaditaan selvästi nöyryyttä!
Maistoimme myös erästä meksikolaista tabasco-kastiketta, joka oli niin äärimmäisen tulista, että tuntui polttelevan omassa suussa silloinkin, kun joku muu söi sitä. Anna ja Lartsi lupasivat ostaa minulle Haaparannalta seuraavalla IKEAn reissullamme kaksi Festis-juomaa, mikäli lipaisisin ruokalusikallisen tulista kastiketta ja selviäisin suun poltteluista hengissä. (Toim. huom. Siihen aikaan kaktuksen makuiset Festikset olivat kaikkien suurinta herkkua. Nykyään otamme huomioon e-koodien määrän ja Festikset jäävät kauppareissulla hyllylle.) Challenge excepted & managed! Ja tietysti Lartsinkin oli lopulta pakko miehisen egonsa säilyttämiseksi toistaa sama poltteleva tehtävä, kun kerran minäkin olin naisena onnistunut todistamaan urhoollisuuteni. (Kieltä nipristeli muuten aika pitkään!)

©pictureannaluna.blogspot.fi

©wantedalifelessordinary.blogspot.com