Wanted: A Life Less Ordinary: Junailu stooreja osa 20

17. toukokuuta 2010

Kööpenhamina - Christiania

Aamulla herätessämme vaunussa oli pirun kylmä. Ulkonakin maa näytti huuruiselta ja ilma kirpeän sumuiselta. Toivoin, että päivästä tulisi silti lämpimämpi, sillä olin jo saanut kestää ihan tarpeeksi huonosti nukutun yön takia. Saavuttuamme Köpikseen, varasimme samantien liput seuraavaan Tukholman junaan, joka lähtisi matkaan seuraavana aamuna klo 05:30. Veimme rinkat säilytyslokeroon ja lähdimme nälkäisinä käppäilemään Kauppakadulle metsästäen sopivaa ruokapaikkaa. Spottasimme miellyttävän näköisen kreikkalaisen ravintolan nimeltä Samos, jossa buffet maksoi 49 Tanskan kruunua eli noin 6,5 euroa.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Kiertelimme ympäri kauppakatua, joka oli täynnä tuotoksiaan kauppaavia taiteilijoita ja muusikoita. Rakastuimme Annan kanssa Fire in the Valley -nimiseen bändiin, jonka miessolistilla oli mitä jumalaisin ääni. (Lartsi ei jostain syystä tajunnut ihastustamme...) Paikansimme överin larppaus-tarvikkeisiin, Warhammer-hahmoihin ja muihin samankaltaisiin peleihin keskittyneen Faraos Cigarer -liikkeen sekä Games -pelikaupan, joka oli täynnä mitä ihmeellisempiä lauta-, kortti- ja ongelmanratkaisupelejä. Kaupunki oli muutenkin todella rennon ja miellyttävän oloinen.

Hetkellinen epätoivo iski....

Kaikki miehet pitävät H&M malleista. Varsinkin suuressa koossa.

Fire in the Valley

Seuraavaksi suuntasimme tietysti kuuluisaan Christianian vapaakaupunkiin, joka on siis hippien ja talonvaltaajien 70-luvulla haltuunottama alue Kööpenhaminan keskustassa. Rakennusten seinät olivat täynnä graffiteja ja asukaskunta hippejä, taiteilijoita, pössyttelijöitä sekä muita oman tiensä kulkijoita. Rakennukset olivat jokseenkin hieman rempallaan ja mestassa oli aivan omat sääntönsä Kööpenhaminan muihin alueisiin verrattuna. "Pääkatu" Pusher Streetillä myytiin täysin avoimesti budia ja hasista, minkä vuoksi valokuvaaminen oli kyseisellä alueella kielletty. Poliisipartio pyöri paikanpäällä, mutta he katselivat touhua läpi sormien. Paikalla oli myös muitakin kuin kannabiksen kaupustelijoita ja Anna ostikin upeat korvakorut eräältä brasilialaiselta käsityöläiseltä. Koko alueen kierrettyämme istahdimme rannalle silmäilemään meininkejä, kirjoittamaan postikortteja ja nauttimaan vapaasta ilmapiiristä.

Jossain vaiheessa rannalla istuskellessamme kuulin, kun lähelläni istunut mies alkoi etsiä kadottamaansa viimeistä tippipaperia ja kirosi, kun ei löytänyt mitään, mistä kääriä uutta. Mietin olisiko minulla lainata hänelle jonkinlaista paperinpalaa. Huomasin jaloissani pyörivän pahvinpalan ja kysyin mieheltä palvelisiko se kenties hänen tarkoituksiaan. Nostaessani sen ylös huomasin siinä tekstin "In need of tips?". Näytin pahvilappusta muillekin ja repesimme kaikki nauramaan. Ajoitus ei olisi ollut parempi. Terveysalalla opiskellessani en kai periaatteessa saisi suosia pössyttelytoimintaa, mutta olimme vapaakaupungissa ja täytyihän minun auttaa miestä mäessä. Kiitosten lisäksi saimme pahvinpalan muistoksi Christianiasta.

Koska Tukholmaan lähtevä juna starttaisi vasta aamulla puoli kuusi, meidän olisi keksittävä jokin paikka, jossa hengata yön yli siihen asti. Illalla haimme rinkkamme säilytyksestä ja otimme junan Malmöhön. Ajattelimme, että voisimme seilata yön Malmö - Kööpenhamina väliä ja nukkua junissa, sillä rautatieasemalla torkkuminen oli kiellettyä. Juna puksutti Malmön rautatieasemalle, jossa jouduimme odottamaan tunnin ennen kuin seuraava juna lähtisi takaisin kohti Kööpenhaminaa. Pelasimme footbagia pitääksemme itsemme lämpiminä ulkosalla, sillä rautatieaseman sisätiloihin ei jostain syystä päässytkään. Pian tajusimme, ettei ajatuksemme ollutkaan ollut aivan kuningasidea, sillä ulkona oli jokseenkin kylmä ja joutuisimme palellen odottamaan aina tunnin seuraavaa junaa.
Huomasimme, että juna pysähtyisi välipysäkillä Kööpenhaminan lentokentällä ja päätimme mennä sinne nukkumaan. Lentokentillä se ei ole kiellettyä ja lisäksi siellä on ilmaiset vessat sekä ruokaa ja juomaa myyviä kahviloita ja kojuja. Latasimme kamamme lattialle erään seinän vierustalle pois muiden ihmisten tieltä ja sainkin nukuttua yllättävän hyvin ainakin parisen tuntia. Herätyksemme soi viideltä aamulla, minkä jälkeen kävin ostamassa 7elevenistä tuoreita croissantteja ennen Tukholmaan lähtevään junaan siirtymistä. Junassa torkuimme vielä muutaman tunnin ja Ruotsin maankamaralle päästyämme olimmekin kaikki aivan virkeitä.