Kutsu mua hummeriksi!

27. kesäkuuta 2010

Nautimme aamupäivän auringosta laivan kannella hieman liian pitkään ja hyttiin päästyäni huomasin, kuinka järjettömät palamisrajat olin saanut sääriini sekä rintaani. Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että makaa auringossa ilman suojavoidetta, ja mikä pahinta, tuubitoppi päällä?!? Aluksi iho oli vain ruskea, mutta hetken päästä huomasin punertavani kuin keitetty hummeri. Ei muuta kuin hydrocortisonia palaneille alueille ja takaisin kannelle katselemaan, kuinka lautta rantautui Puolan Gnydiaan. Jukka ja Mikko olivat myös paenneet kannen alle aurinkoa, mutta löysin takakannelta Victorin, jonka kanssa istuimme pitkän tovin varjossa vaihtamassa ajatuksia.

Auringonpalvojat Jukka ja Mikko.

Lautalla oli niin kutsuttu "kuntosali", mistä minä tietysti aktiiviliikkujana innostuin heti. "Kuntosalilla" ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut mitään tekemistä sanan kuntosali kanssa. Pieni koppi, johon oli juuri ja juuri saatu ängettyä pari aerobista laitetta. Minulla ei ollut edes lenkkitossuja matkassa ja varpaisillaan treenaaminen kävi työstä. Lopulta hajosin koko koppiin ja päätin olla harrastamatta minkään laista liikuntaa koko matkan aikana. Jatkaisin treenaamista taas kunnolla, kun pääsisin takaisin kotiin. Pieni treenitauko tekee toisinaan vain hyvää ja kyllä kesällä voi hieman laiskotellakin.

Illalla istuskelimme Victorin ja Jukan kanssa hytissäni kuunnellen musiikkia ja pelaten minun kadehdittavan hienoilla Scandinavian Hunks -pelikorteillani (jotka muuten nauttivat suurta suosiota kaikkialla, missä tahansa ne esille läväytänkin - sukupuolesta riippumatta ;) Minä tuskastelin palaneita sääriäni, joita kirvelsi vallan mahdottomasti. Myös Jukka oli palanut pahasti ja oli vielä punakampi kuin minä. Harmittelimme tyhmyyttämme ja aprikoimme, miten selviäisimme seuraavasta aamusta, kun meidän olisi määrä vetää hiostavat ja kankeat prätkäasut yllemme.

Pienen pieni pigmenttiero.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com