Wanted: A Life Less Ordinary: Junailu stooreja osa 22

19. toukokuuta 2010

Helsinki

Callin' home

Aamulla laiva rantautui Helsingin satamaan. Kävimme ostamassa kaupasta hieman piknik tarvikkeita ja asetuimme Tähtitorninmäelle ottamaan koko InterRailin ajan kaivattua kesäistä aurinkoa. Halusimme rentoutua laivamatkan jälkeen, muistellen mennyttä reissua ja haistellen kotimaan tuulia. Ilma oli todella lämmin ja pian mäelle alkoi kerääntyä yhä enemmän kesäisestä aamupäivästä nauttivia ihmisiä. Pelailimme korttia, hörpimme pirtelöitä, sirkustelimme, tsekkailimme komeita suomenruotsalaisia auringonpalvojia (hyvä on, MINÄ tsekkailin...) ja loikoilimme auringossa. Oli lähellä, etten nukahtanut aurinkoon, niin hyvältä tuntui lämmin ilma sateisen ja suhteellisen viileän reilin jälkeen.
Tuntui jotenkin epätodelliselta olla taas oman maan kamaralla ja kuulla ohi kulkevien ihmisten puhuvan itselle tuttua kieltä. Ulkomailla vietetty aika jättää aina jonkin jäljen minuun ja tuntuu aina yhtä erikoiselta palata pitkän ajan päästä takaisin. Yleensä juuri, kun on ehtinyt tottua maailmalla olemiseen, pitääkin palata kotiin ja tottua taas uudestaan siihen "normaaliuteen", minkä oli jo ehtinyt osittain reissussa unohtaa. Yleensä minulta menee eniten aikaa tottua kielivaihdokseen, ja saatankin vielä pitkän aikaa paluuni jälkeen heittää varsinkin kaupan kassalla juttua muulla kuin suomen kielellä, vaikka itse ulkomaanreissu ei olisi edes kovin pitkäkestoinen ollutkaan.

Tarpeeksi kauan loikoiltuamme, lähdimme tallustamaan kohti rautatieasemaa, josta ostimme liput Hyvinkäälle. Sinne päästyämme, suunnistimme Annan kanssa suoraan kirjastoon varaamaan Tallinnan laivaliput netistä. Kun liput olivat taskussa, siirryimme kukin omien sukulaistemme luo keräämään voimia ja odottamaan seuraavan päivän lähtöä sekä tietysti jakamaan reissukertomuksia tuttavien kanssa.