Vapaamatkustajan vinkit

Jugi, Vic, Ennimanni & Mikko Mallikas

Ajattelin jakaa hieman vinkkejä niille, joilla on suunnitelmissa nousta kaksipyöräisen kyytiin, muttei itse ajaa sitä. Toki suurinta osaa vinkeistä voivat soveltaa myös kuskit, mutta koska en itse kyseisestä hommasta juurikaan tiedä, on kirjoitusote hieman erilainen ja lähinnä takana olevan näkökulmasta ajateltu.

1) Älä lähde prätkän kyytiin, ellet luota kuskiisi 110%. Mikään ei ole stressaavampaa, kuin pelätä koko ajan. Kylmät väreet kulkivat minullakin pitkin selkäpiitä tietyissä tilanteissa, mutta se oli aina vain hetkellistä. Tärkeintä on, että pystyy rentouttamaan itsensä (kunhan yrittää välttää niin rentona olemisen, että nukahtaa pyörän selkään).

2) Takana istuminen ei ole niin hohdokasta, kuin kuvittelisi. Autossa on mahdollista jutella, kuunnella musiikkia, syödä, lukea ja pelata "kuinka monta punaista autoa tulee vastaan" -peliä, mutta moottoripyörän selässä seurana ovat vain ja ainoastaan omat ajatukset. Tietysti jotkut kykenevät ujuttamaan nappikuulokkeet kypärän sisään, mutta itse en olisi viitsinyt ruveta ajon aikana näpeltämään iPodini volyymisäätöjen ym. kanssa. Itse sain monet parhaimmista ideoistani prätkän selässä ja ajatukseni suorastaan liisivät jylhien maisemien mukana. Idea reissublogistakin taisi tulla jonkun ajomatkan aikana.

3) Nojaa aina kaarteessa samaan suuntaan, kuin kuskisi. Välillä kurvit saattoivat olla erittäin tiukkoja, varsinkin serpentiiniteillä. Usein tuntui kuin polvet koskettaisivat pian maata, mutta sen ei vain saanut antaa häiritä. Ajaminen on kuskille huomattavasti helpompaa, kun takana istuva ei haraa koko ajan päinvastaiseen suuntaan.

4) Testaile kypärää muutamaan kertaan ennen pitkälle matkalle lähtöä. Minulla kypärät alkavat usein painaa hiusrajan kohdalta, mikä aiheuttaa lopulta jossain vaiheessa päänsärkyä. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että kypäräni ovat aina liian pieniä vai olenko minä vain läskipää.

5) Mikäli kärsit alaselkäongelmista, hanki munuaisvyö. Minun selkävaivoihini se auttoi pitkällä ajorupeamalla, kun asento oli toisinaan melko kyyry. Ammattitaitoinen myyjä osaa näyttää, mihin kohtaan vyötärölle vyö kuuluu asettaa, jotta se tukee parhaiten.

6) Unohda moottoripyörähaaveet, jos kampauksesi on sinulle elintärkeä. Huomasin, ettei kannattanut edes vaivautua pelleilemään muotovaahtojen ja geelien kanssa ennen ajoa. Oma tukkani kun näyttää paljolti yliajetulta piikkisialta, kun otan kypärän pois. Ainoastaan kaljulla tai lattatukkaisella ei tätä kampausongelmaa ole, joten täytyi vain hyväksyä se tosiasia, etten näyttänyt punaisen maton tähdeltä ajopaussien aikana. (Se on muuten hauska lähteä prätkän kyydissä iltarientoihin ja tajuta kypäräpakko juuri, kun on saanut aseteltua jokaisen suortuvan kohdalleen.)

7) Valmistaudu siihen, ettet näe mitä edessä tapahtuu. Mikäli, olet lyhyempi kuin kuskisi tai istut muuten vain alempana, hyväksy se, että ainoat maisemat joita näet, ovat sivuillasi ja edessäsi möllöttää aina kuskin kypärä. Siitäkin voi tietysti keksiä hauskaa tekemistä, mikäli kuskisi kypärä on peilaavaa sorttia ja näet omien kasvojesi heijastuvan siitä. Kun ei näe eteensä, ei välttämättä aina tiedä etukäteen milloin vaikkapa kurvi osuu kohdalle. Siksi on tärkeää, että takana istuva tuntee pyörän allaan ja on yhtä sen kanssa, jotta on mahdollista ongelmitta ja yllätyksittä kääntyillä kuskin mukana.

8) Jos sinulla on herkät korvat, muista korvatulpat. Kypärästä huolimatta pyörän aiheuttama meteli voi olla ärsyttävä (normaalisti ei kuitenkaan sietämätön) ja tuuli suhisee korvissa varsinkin lujaa ajettaessa. Minulla ei ongelmia ollut, mutta harkitsin kyllä ennen reissuun lähtöä ottavani varmuuden vuoksi korvatulpat mukaan.

9) Muista oikeanlaiset, säähän sopivat varusteet. Reissullamme oli paikoitellen +30 astetta lämmintä, joten mukaan otettavien varusteiden suunnitteluun piti käyttää hieman aikaa. Minulla oli aina päälläni bikiniyläosa ja hikeä päästävä urheilutoppi sekä urheilucaprit aina ajettaessa. Pojilla taisi olla erityisesti moottoripyöräilijöille tarkoitettuja teknisiä paitoja ja housuja tai ihan vain t-paitoja. Liikkeellä ollessa lämpö ei ollut ongelma, mutta liikennevaloissa ja ruuhkissa hiki virtasi, ja oli rasittavaa availla kypärän visiiriä, takin vetokejua tai riisua hanskoja kehon viilentämiseksi.

10) Pitkällä istumisella takapuoli ja reidet puutuvat. Mikäli pitää kiinni pyörän sivuilla olevista kahvoista, myös käsivarsien lihakset saavat rasitusta osakseen. Tämä pätee myös silloin, kun pitää kiinni kuskista kovassa vauhdissa. Säännölliset tauot tekevät siis poikaa.

11) Kannattaa panostaa varustuksen tiiviyteen. Eli kypärän visiiri on hyvä pitää kiinni ja huivi kaulassa. Olivat ainakin itselläni aivan must. Sitä ei tajuakaan, miten kovaa vaikkapa kimalainen päähän kopsahtaa, kun motarilla ajetaan. Kokemusta (vaikkei omakohtaista) saatiin myös siitä, kun jokin ilkeämielinen öttimönkiäinen sujahtaa kaula-aukosta ajon aikana sisään ja tekee pientä tuhoa takin sisällä. Myös rankkasateen iskiessä, hyvästä varustuksesta käy kiittäminen. Oma takkini piti hyvin normaalia sadetta, mutta rankkasateella vesi tuli jonkin verran läpi.


©wantedalifelessordinary.blogspot.com