Kesäpäivän aktiviteetteja

10. heinäkuuta 2010

Hieman kuumotti tallustella ammujen seassa, kun ei tiennyt niiden säyseystasosta. Mutta oikein lungisti ottivat.

Päätimme pitää ajovapaata edellisen päivän seikkailujen jälkeen ja lähteä päämäärättömästi vaeltaen tutkimaan Biberwieriä ja sen lähiympäristöä. Päädyimme laskettelurinteen juureen ja huomasimme siihen rakennetun kesäkelkkaradan. En ollut eläessäni kokeillut kyseistä aktiviteettiä, vaikka rata Rovaniemeltäkin löytyy, ja suoraan sanoen olin lievästi kauhuissani, sillä en pidä mistään, missä on kova vauhti ja mahdollisuus tasapainon menettämisellä loukkaantua. (Hyvä idea lähteä moottoripyöräreissulle siis..... toim. huom.) Mikko ja Victor taas eivät liiemmin innostuneet ajatuksesta, että rinteen huipulle oli kuljetus korkealla kulkevalla hiihtohissillä. Päätimme silti kaikista peloistamme ja fobioistamme huolimatta kokeilla kelkkailua, kun siihen oli mahdollisuus ja lopulta se osoittautuikin ihan mukavaksi aktiviteetiksi. Itse olisin toki saanut päästellä kelkallani alas hieman hurjempaa vauhtia, sillä jossain vaiheessa huomasin takanani kaahailevan pelottoman pikkuskidin nuolevan perävalojani. On se kumma, kun meitä liikenteessä köröttelijöitä ei kunnioiteta ollenkaan. ;)

Tämmöiset parvekemaisemat meillä.

Laama-farmi!

Kesäkelkkarata

Löysimme tiemme myös Mitterseelle ja pulahdimme ensi kertaa uimaan kuuman päivän kunniaksi. En siis ollut raahannut bikineitä koko reissua aivan turhaan mukanani. Paikanpäällä oli myös paljon itävaltalaisia Alppijärvien ystäviä nauttimassa turkoosinvihreästä vedestä. Hauska yksityiskohta oli, kun rannalta löytyi puinen laatikko, josta löysimme leimasimen ja mustetyynyn. Olen kyllä usein saanut leiman baarissa ja huvipuistossa, mutten koskaan rannalle mennessäni. Pitihän se sitten yhteishengessä leimauttaa itsensä muistoksi ensimmäisestä ja nykypäiväänkin mennessä ensimmäisestä Alppiuinnistani.

Mittersee

Illalla nautimme muiden majatalon vieraiden kanssa ulkoterassilla mahtavan illallisen ja katselimme pihan tv:stä jalkapallon MM-kisojen Saksa - Uruguay pronssiottelua. Kannustuksesta päätellen itävaltalaisetkin ovat innokasta jalkapallokansaa ja toimivat tuona iltana Saksan kannattajina. Emäntämme valmisti ateriamme lisäksi minulle oman drinkinkin ottelun tuoksinassa nautittavaksi. Joku alkaa varmasti pian kyllästyä matkan aikana kokemamme vieraanvaraisuuden hehkuttamiseen, mutta ihan oikeasti! Miten ystävällistä!

I'm addicted to my cell phone.

Takavasemmalla sinisessä paidassa emäntämme ja vihreässä isäntämme.

Herttainen majatalonemäntämme.

Aterian jälkeen ja ottelun päätyttyä, kun pimeän verho oli jo laskeutunut, suunnisti pieni moottoripyöräklubimme majatalon läheiselle niitylle tutkailemaan tulikärpäsiä. Taivas oli tummaakin tummemman sininen ja tupaten täynnä tähtiä, ja niityllä vilahteli pieniä valopalloja siellä täällä, kun ötimönkiäiset leijailivat ympäriinsä. Hetki oli niin taianomainen, joten ei ihme, että puheenaiheetkin vaihtuivat ihmisen pienuudesta avaruusolioiden olemassaolon spekuloimiseen. Voisi sanoa, että siinä oltiin jo suurten kysymysten äärellä, ennen kuin pienet filosofit päättivät heittää tulikärpäsille hyvästit ja valua omiin sänkyihinsä odottamaan seuraavan aamun lähtöä Sveitsiin.

Vuoden luontokuva: hämähäkki syö tulikärpästä.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com