Jumissa Salzburgissa

6. heinäkuuta 2010

Hohensalzburgin linna

Aamulla saimme nauttia majatalomme Herbert-isännän ja hänen vaimonsa ulkoterassin pöytiin tarjoilemasta luksusaamiaisesta, ennen kuin lähdimme seikkailemaan Salzburgin keskustaan. Matkat taitettiin taksilla, sillä sekä Mikon että Jukan pyörät olivat huollossa edellisen päivän kolarointien, sekä muiden teknisten ongelmien vuoksi. Minä pääsin taas toteuttamaan itseäni Dm -nimiseen hygieniatarvikkeita ja meikkejä myyvään liikkeeseen, kun taas pojat yrittivät paikantaa jonkinlaista akkuliikettä. Pyörien temppuiluilta ei oltu pienimmässäkään määrin säästytty, sillä ilmeisesti myös Victorin mopedissa oli jonkinlaista häikkää, jota epäiltiin tankissa olevaksi vedeksi. Onneksi positiivista paistetta päivään toi tieto siitä, että Jukan prätkä voitaisiin noutaa korjaamolta seuraavana päivänä.

Työntöapua

Kiertelimme aikamme Salzburgin keskustan katuja ja kävimme lounastamassa perinteisessä itävaltalaisessa ravintolassa. Pojat saivat eteensä valtavat, lihaisat, peri-itävaltalaiset annokset Bretzeleiden kera, kun minä yritin pysyä linjoissani kummallisella, limaisella pinaatti-tomaattisekametelillä. Pääruokien jälkeen huomasin viereisissä pöydissä ruokailevien itävaltalaisten tilaavan jälkiruoaksi kummallisen näköistä, kentien jonkinlaiseen taikinankuoreen leivottua, hyllyvää jälkiruokamoussea (Kuulostaa omituiselta, mutta sitä on todella vaikea kuvailla varsinkin näin jälkikäteen. Tsekatkaa kuva!). Pyysin sen kummemmin miettimättä tarjoilijaa tuomaan minullekin yhden hyllyvän keon ja tietysti ahmattina (ja pääruoasta nälkäiseksi jääneenä) valitsin yhden ja kahden hengen versiosta jälkimmäisen. Loppujen lopuksi tämä suurta mielenkiintoa herättänyt tapaus osoittautui paitsi tomusokerilla päältä vuoratuksi, myös sisältä pelkäksi sokeriseksi hattaraksi. Oikea sugar bomb siis. Eihän sellaista määrää sokerihuttua pystynyt yksi liian kunnianhimoinen ihminen syömään, vaan pojat pinkeistä vatsoistaan huolimatta uhrautuivat auttamaan sokeripommin tuhoamisessa - ja vielä senkin jälkeen puolet jouduttiin jättämään lautaselle.

Pettymysjälkkäri

Ravintolan jälkeen siirryimme takaisin Pension Herbertiin myöhäisille ruokaperäsille, kunnes illalla saimme Victorilta kutsun tulla tutustumaan hänen hostelliinsa, joka oli täynnä muita nuoria matkalaisia. Pääsimme tutustumaan muun muassa suureen porukkaan irlantilaisia reilaajatyttöjä, joiden kanssa jäimme lätkimään korttia ja vaihtamaan ajatuksia pitkäksi toviksi.

Illanviettoa irkkuseurassa.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com