Timmelsjoch & Passo dello Stelvio

9. heinäkuuta 2010

Kohti Timmelsjochia

Siinäpä yksi mieleenpainuvimmista päivistä koko reissulla! Näimme ehkä koko matkan ylväimmät maisemat, joiden puolesta edes kuvat eivät voi puhua. Ne maisemat jokaisen täytyy käydä kokemassa itse. Päivä oli mitä aurinkoisin ja lämpimin kun kaasuttelimme pitkin solateitä kohti Timmelsjochia ja Passo dello Stelviota. Retkemme oli myös siitä erikoinen, että päivän aikana vierailimme sekä Itävallassa että Italiassa että Sveitsissä! Kolme maata samalla ajolla, sillä reittimme kulki hyvin paljolti kaikkien edellämainittujen maiden rajoilla.

Timmelsjoch sijaitsee Itävallan ja Italian rajalla ja kulkee Öztalin Alppien läpi. Sen korkein kohta sijaitsee 2509 metrin korkeudessa ja voin kertoa, että siltä korkeudelta ihailtuna laaksot ja kalliot saavat aivan uudet mittasuhteet. Mustaa kiveä ja kalliota sekä horisontissa siintäviä lumipeitteisiä vuorenhuippuja silmänkantamattomiin. Mikäli tälle tielle mielii, joutuu pulittamaan 12 euron ajomaksun, mutta se on todellakin sen arvoista. Epäilimme maksun kuluvan teiden ylläpitämiseen ja kunnostamiseen tai muuhun vastaavaan toimintaan, mutta en mene tästä varmuudella takuuseen.

Timmelsjoch 2059 metriä

I'm the Queen of the world!

Murmeltier!

Passo dello Stelvio sen sijaan sijoittuu Italiaan ja sen korkein kohta kohoaa niinkin huimaan, kuin 2757 metriin. Serpentiinitiet olivat äärimmäisen tiukkoja ja kulkivat pitkin jyrkkiä rinteitä. Kaikilla osuuksilla ei tainnut olla edes kaidetta kapean tien ja rotkon välissä, joten muutama kylmä hikipisarakin ehti vierähtää ajon aikana. En muista koska olisin viimeksi nähnyt yhtä komeita kalliomassoja ja alhaalla siintäviä vehreitä laaksoja - jos koskaan. Todellinen vapauden tunne iski viimeistään silloin, kun huomasin haukan liitelevän laakson yllä, villinä ja vapaana, välillä pieniä kirkaisuja päästellen. Istuimme tien pientareella täysin hiljaa, jokainen omiin mietteisiinsä ja fiiliksiinsä uppoutuneena. Sillä hetkellä vallinnutta tunnetta on vain yksinkertaisesti mahdotonta kuvailla. Samaan aikaan valtavien kallioiden ympäröimänä tunsin itseni hyvin pieneksi, mutta samalla hyvin vapautuneeksi. Sitä vain hengitti raikasta Alppi-ilmaa sisäänsä ja antoi katseensa levätä upeassa näköalassa, yrittäen samalla kuvantaa sen mieleensä tulevaisuuden muisteloita varten.

Passo dello Stelvio 2757 metriä

Näkymät vetivät jopa pojat hiljaisiksi.

Taisimme saada päivän ajosaldoksi noin 350 kilometriä ja palasimme takaisin Biberwieriin majatalollemme iltakymmenen kieppeillä. Kaikeksi onneksemme emäntämme valmisti meille iltapalaksi tuhdit pihvit, joten tyhjällä vatsalla ei sänkyyn tarvinnut rojahtaa. Ruoan lisäksi isäntäväkemme tarjoili meille paikallisia alkoholijuomia ja istuimmekin heidän kanssaan iltaa keskiyöhön saakka. Takapuoli oli sen verran puuduksissa päivän ajamisista, joten päätimme suunnitella huomiselle ajovapaan päivän ja harrastaa muita fyysisempiä aktiviteetteja.

Herra TomTom

©wantedalifelessordinary.blogspot.com