Moottoritie on kuuma

11. heinäkuuta 2010

Ja seuraavaksi suuntana on...

Puolilta päivin hyvästelimme vieraanvaraisen isäntäväkemme ja lähdimme puksuttamaan kohti Sveitsiä. Ilma oli tukalan kuuma, aurinko porotti pilvettömällä taivaalla ja aiheutti yli 30 asteen lämpötilan. Voin kertoa, että hiki virtasi valtoimenaan paksujen moottoripyöräasujen alla. Motarilla suuremmalla vauhdilla ajaessa lämpö ei tuntunut ylitsevuotavalta, mutta kun päästiin kaupunkiin ja ajovauhti laski puoleen, oli olo todella epämiellyttävä.

Onneksi emme joutuneet taittamaan koko matkaa kuumissa solissa sijaitsevien kaupunkien läpi, vaan esimerkiksi ennen Lichtensteiniin saapumista saimme päästellä pitkin Faschinajochin solatietä, jonka laelle pysähdyimme hengähtämään hetkeksi nauttien "viileästä" 23 asteen lämpötilasta. Solatien jälkeen saavuimme vihdoin Lichtensteiniin ja pistäydyimme eräässä miellyttävässä ravintolassa. Mittari näytti edelleen yli 30 astetta ja kiitin luojaa, ettemme olleet päättäneet lähteä matkalle vasta näihin aikoihin. Olimme kuitenkin alkumatkamme saaneet nauttia normaalin lämpimistä ja mukavista päivistä, mutta mikäli olisimme joutuneet koko matkan kestämään yli 30 asteen lämpötiloja, olisin varmasti heittänyt hanskat tiskiin. Itse en ole tottunut liian kuumaan ilmaan enkä osaa nauttia maisemistakaan samalla tavalla, jos koko ajan täytyy vain pyyhkiä hikeä otsaltaan ja etsiä varjoisaa hengähdyspaikkaa. En pysty keskittymään juuri muuhun, kuin siihen, miten saisin oman oloni vähemmän epämiellyttäväksi.

Ainoa kuva Lichtensteinistä.

Vignetti

Sveitsiin päästyämme, jouduimme ostamaan 30 euroa maksavat vignetit moottoritieajoon. Ilman vignettiä ajava autoilija tai mopoilija saattaa saada 60 euron pikavoiton viranomaiselta, joten se kannaattaa hankkia heti alkuunsa ennen motarille suuntaamista. Ainoa huono puoli vain oli siinä, ettei vignettejä myyty lyhyemmäksi ajaksi kuin vuodeksi, joten jouduimme pulittamaan suolaisen vuosihinnan vain lyhyestä läpiajosta.

Ennen kuin olimme edes moottoritielle ehtineet, alkoi satamaan kuin saavista kaataen ja ukkonen jylistä. Mikko oli fiksusti ehtinyt vaihtaa sadevaatteet päällensä vignettien oston jälkeen, mutta meillä muilla ei ollut ylipäätään minkäänlaisia sadevarusteita mukana koko reissulla. Olin ajatellut, että asuni pitää pientä sadetta, mutten ollut ajatellut sormenpäänkokoisia pisaroita. Asu piti tietyistä kohdin, mutta esimerkiksi käsivarret peittävä kangas päästi veden läpi. Onneksi sade kesti vain hetken ja pysähdyimmekin matkalla eräälle huoltoasemalle kuivattelemaan ja kaatamaan vedet saappaistamme. Pilvien väistyttyä ja auringon morjenstaessa meitä jälleen, lähdimme jatkamaan matkaa Luzerniin, johon saavuttuamme ajoviima oli ehtinyt kuivattaa vaatteemme läpikotaisin.

Kuivatteluhetki

Luzernissa alkoi vaikuttaa siltä, että kaikki kaupungin hotellit olivat täynnä, emmekä mitenkään pääsisi kaikki samaan mestaan punkkaamaan. Jouduimme siis kaikki hajaantumaan omiin hotelleihimme, sillä joka paikassa oli melkeinpä vain yksi huone vapaana. Illalla kävimme vielä Jukan kanssa metsästämässä yöpalaa tarjoilevaa paikkaa ja ihmettelemässä kaupungin melskettä. Meneillään oli jalkapallon MM-kisojen loppuottelu, jossa vastakkain Espanja ja Hollanti. Jokainen baari ja pubi oli tupaten täynnä ihmisiä ja katsojia seisoi jopa pubien ulkopuolella yrittäen kurkkia sisälle nähdäkseen tv-screenien tapahtumia. Ottelun päätyttyä tunnelma repesi ja voitonhuumaiset espanjan kannattajat rynnivät kaduille huutaen ja autoillaan tööttäillen, ja se torvikonsertti kesti hyvin pitkälle yöhön. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut mukava osallistua juhlintaan, mutta olimme kaikki niin väsyneitä päivän pitkästä ajosta, että nukkumatti vei sillä kertaa voiton.


©wantedalifelessordinary.blogspot.com