Kulttuuririkas road trip Cliffseille

26.5.2012 

Heräsin aamukuudelta laittautumaan länsirannikon retkelle. Olin sohvasurffaus -sivustolla avannut keskustelun, jos joku Dublinissa sillä hetkellä oleva ja auton omistava surffaaja haluaisi lähteä kanssani katsastamaan Cliffs of Moherin jyrkänteet. Kalliot sijaitsevat Irlannin länsirannikolla ja ovat yksi suosituimmista vierailukohteista Irlannissa. Jyrkänteet ovat yli 100 metriä korkeat, paikoitellen jopa yli 200 metriä ja todella jylhän näköiset. Kävelin Christ Churchille odottelemaan unkarilaista sohvasurffaria, joka oli vastannut pyyntööni myöntävästi. Pian unkarilainen ja hänen puolalainen kaverinsa saapuivat ja pääsimme matkaan. Molemmat olivat todella mukavia heeboja ja juttelimme paljon ajomatkan aikana.
Katselin auton avonaisesta ikkunasta, kuinka tuuli liikutteli niittyheiniä ajaessamme pitkin kapeita maalaisteitä. Irlantilaista kansanmusiikkia soittavalta radiokanavalta kuului ”Braveheart” tyylistä ylevää huilu-säkkipilli-kuorolaulu –musiikkia, jonka soidessa olisin silmät suljettuani voinut kuvitella itseni tuuli hiuksissa, vaeltelemassa pitkin vehreitä nummia. Ehdin myös ottaa pienet torkut, sillä en ollut ehtinyt nukkua kuin korkeintaan kolme tuntia edellisen yön baarireissun jälkeen. Tarkoituksemme oli ajaa Clonmacnoiselle, josta nappaisimme kyytiimme erään tansanialais-saksalaisen sohvasurffarin.

Clonmacnoise 

Clonmacnoise oikein uhkui kelttiläistunnelmaa kivisine raunioineen ja risteineen vihreiden nummien ympäröimänä. Tapasimme tansanialaisen ja jäimme hetkeksi paikanpäälle räpsimään valokuvia. Seuraavaksi lähdimmekin ajelemaan Cliffseille päin. En muista milloin olisin viimeksi ollut mukana niin hauskalla automatkalla. Yleensä minun autossa olemiseni menee nukkuessa tai yrittäessä pidätellä oksennusta. Vaikka Cliffseille olikin matkaa, aika tuntui rientävän hyvässä seurassa, eikä aikaakaan kun olimme jo perillä. Unkarilainen harrasti geokätköilyä ja olimme matkalla ehtineet pyörähtää myös pikaisesti erään linnan luona harrastamassa pienimuotoista aarteenetsintää. 

Edustettuina Suomi-Puola-Unkari-Saksa/Tansania.

Cliffs of Moher 

Cliffseille pääsy maksoi opiskelijalle 4 euroa ja työssäkäyvälle 6 euroa, mikä ei toisaalta ole paljon upeasta näköalasta. Olimme todella onnekkaita saadessamme nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta säästä, sillä useimmiten turistit joutuvat kärsimään vesisateesta ja kovasta tuulesta. Noh, tuulista Cliffseillä oli aurinkoisenakin päivänä, eikä minulla ollut mitään toivoa pitää hiuksiani kuosissa ja poissa naamalta. Puolalainen kertoi, ettei muistanut kuuden Irlannissa vietetyn vuoden aikana nähneensä kertaakaan samanlaista säätä kuin edellisten päivien aikana. Onnistuimme myös saamaan äkämystyneen järjestyksenvalvojan nuhteet kiivettyämme kielletylle alueelle, kuten monet muutkin hyviä kuvia janoavat turistit. En muista tarkalleen kuinka moni epätoivoinen ja elämään kyllästynyt irkku on hypännyt alas noilta kielekkeiltä, mutta luulen, että muutama ainakin. Kalliolla on muuten myös kuvattu muutamia elokuvia, joista suurelle yleisölle tutuin lienee Harry Potter ja puoliverinen prinssi.

Pöljä turisti.

Lähdimme Cliffseiltä melko myöhään iltapäivällä ja ajoimme Galwayhin, jonka rannat olivat täynnä auringosta nauttivia irlantilaisia. Galway oli viehättävä merenrantakaupunki, jossa kävimme syömässä ja ostamassa automatkaolutta ennen paluuta takaisin Dubliniin. Unkarilainen ja puolalainen eivät omistaneet virallisia ajokortteja, vaan he olivat autokoulun välivaiheessa, jolloin moottoriteillä ajaminen oli heiltä vielä kielletty. Matkamme siis taittui pienempiä teitä pitkin ja hieman hitaammin kuin yleensä. Unkarilaisen auton tuulilasin vasemmassa yläkulmassa oli punainen L -kirjain, jonka tarkoitus oli osoittaa muille autoilijoille hänen olevan vielä ”learner” eli vailla lopullista ajokorttia. Muussa matkaseurueessa herätti hilpeyttä, kun kerroin luulleeni L -kirjaimen olevan lasissa muistuttamassa, että hänen tulisi ajaa vasemmalla puolella tietä (L niin kuin left). Mielestäni tällainen ajattelu voisi olla aivan loogista Irlannissa! Minun ainakin olisi välillä liikenneympyröissä vaikea muistaa mihin kaistalle tulee kääntyä.

Aarteen etsijät ja löytäjät!

Galwayn rannikkoa.

Kielieroja 

Matkan aikana opin, että Leijonakuningas –leffassa oleva ”Hakuna Matata” kehotus on swahilia ja opin sanomaan samalla kielellä kliseisen rakkaudentunnustuksen ”Nakupenda”. Sen sijaan ”minä rakastan sinua” ei herättänyt kenessäkään matkakumppaneista mielikuvia kauniista lauseesta vaan ääntämyksen vuoksi jostain aivan päinvastaisesta. Mielestäni suomen kieli osaa olla todella kaunis, mutta miksi ihmeessä lause, jonka pitäisi olla kaunein lause maailmassa, kuulostaa suomeksi niin karkealta? 

Brasilialainen barbeque

Oli jo todella hämärää kun kymmenen aikaan illalla viimein pääsimme takaisin Clonmacnoiselle, jossa tansanialainen jäi pois kyydistä. Meillä oli hieman vaikeuksia löytää oikea tie takaisin Dubliniin, mutta lopulta yhden aikaan yöllä saavuimme viimein perille. Brasilialaisilla oli käynnissä eilistäkin isommat grillibileet, jossa törmäsin taas tuttuihin kasvoihin sekä muutamiin uusiin.

Juhlakansa alkoi hajaantua koteihinsa joskus yö kolmen maissa ja hyvästelin kaikki tutut, sillä olin lähdössä seuraavana päivänä hostelliin loppuloman ajaksi. Täytyy myöntää, että muutamia kasvoja jäi hieman ikävä, sen verran mukavaa porukkaa. Jäin vielä katselemaan erään brasilialaisen kanssa vapaaottelun mestaruuskisoja telkkarista. Hän yritti selittää minulle vapaaottelun sääntöjä ja ideaa, kun minä sitä vastoin tajuta mitä hienoa oli lajissa, jossa hakataan ihmiseltä kasvot verille. Sain kyllä jonkin käsityksen lajista ja ymmärrystä ottelijoita kohtaan, mutta en siitäkään huolimatta toivoisi kenenkään alkavan harrastaa sitä. Sen verran brutaalilta meininki näytti. Kello oli yli neljän, kun viimein pääsin nukkumaan ja nukahdinkin uupuneena melkein saman tien. Toisaalta olin itse vielä melko hyvässä tilanteessa, sillä brasilialaisen oli määrä olla töissä jo kello seitsemältä aamulla. Minulla sen sijaan ei olisi periaatteessa mikään kiire minnekään. Lomallahan tässä oltiin.


©wantedalifelessordinary.blogspot.com