Museokierros päivällä, pubikierros illalla

27.5.2012

Luonnonhistoriallinen museo & National Gallery 

Seuraavana aamuna nukuin pitkään ja yritin keventää hieman univelkaani. Herättyäni pakkasin kamani, hyvästelin majoittajani ja lähdin kantamusteni kanssa valloittamaan uutta asuinsijaa. Hostellilla oli juuri huonesiivous käynnissä, joten jätin tavarani respan huolehdittavaksi ja lähdin tekemään pienen museokierroksen sekä tutustumaan Merrion Squaren puistoon. Sisäänpääsy luonnonhistorialliseen museoon oli ilmainen ja kävelin sen rivakasti noin kymmenessä minuutissa läpi. Olin nähnyt paljon hienomman museon Helsingissä eivätkä huonosti täytetyt eläimet oikein jaksaneet säväyttää. Menisin mieluummin katselemaan eläviä eläimiä Dublinin eläintarhaan seuraavana päivänä.

Ei museoissa tarvitse mielestäni kuluttaa aina tuntikaupalla aikaa ja esittää olevansa kiinnostunut joka yksityiskohdasta. Katselen mieluummin tarkemmin läpi ne asiat, jotka kiinnostavat ja säästän samalla aikaani seuraaville nähtävyyksille. Lapsena perheen yhteisillä lomamatkoilla oli aina pakko kiertää jokainen sota-, lentokone- ja arkeologinen museo läpi, vaikka minua ei pikkutyttönä ja varsinkaan varhaisteininä kiinnostanut pätkääkään kuluttaa aikaani ”homeisissa museoissa katselemassa yksi toisensa jälkeen samanlaisia ruukunpalasia”, kuten muistan johonkin vanhaan päiväkirjaani kirjoittaneeni.

Toisaalta, mikäli luonnonhistoriallisen museon eläimet olivat täysin realistiseen kokoonsa täytetyt, oli mielenkiintoista huomata kuinka valtavia eläimiä vaikkapa leijona, karhu ja virtahepo oikeasti ovat. En muista koskaan päässeeni niin likelle kyseisiä eläimiä, että olisin voinut verrata niiden kokoa itseeni. Ajattelin olevani todella kusessa, mikäli joskus sattuisin vastakkain jonkun edellä mainitun kanssa. En ole ennen pelännyt kyseisiä eläimiä, mutta jos joku niistä tulisi joskus luonnossa vastaan, luulen etten osaisi tällä hetkellä ennakoida reaktiotani.

National Galleryn yleisölle ilmainen osio ei ollut koolla pilattu ja käsitti hyvin suppean kokoelman tauluja. Maksulliset puolet olivat remontissa, joten niihin eivät vierailijat päässeet tutustumaan. Joukossa oli muutama Rembrant ja Picasso, mutta suurin osa taiteilijoista oli minulle tuntemattomia, vaikka olen taidehistoriaa opiskellutkin. Joukossa oli kuitenkin pari helmeä, joiden tutkimiseen saatoin kuluttaa enemmänkin aikaani. Galleria oli kuitenkin 15 minuutissa läpi käyty ja lähdin tutkimaan mistä Merrion Square puistosta kuuluva musiikin pauhu oli kotoisin. 

Sohvasurffaajien piknik Merrion Squarella 

Puisto oli täynnä ihmisiä kuuntelemassa jonkinlaista hyväntekeväisyyskonserttia. Kävelin puiston läpi kuunnellen lavalla soittavia artisteja ja kävin ostamassa superhyvän pehmiksen konserttialueen laidalla olevasta kojusta. Olin kyllä melko varma, että vatsani menisi sekaisin maitoa sisältävästä jäätelöstä, mutta suuret valkoiset softikset suklaalastuineen näyttivät liian houkuttelevilta vastustettaviksi. En muistanut koska olisin viimeksi nauttinut yhtä hyvää jäätelöä.

Merrion Square

Oscar Wilde keksi hyvän syyn juomiselle.

Kävelin keskustaan aikomuksenani mennä Amnesty Internationalin kahvilaan, mutta se oli harmikseni suljettu. Samassa puolalainen road trip kaverini viestitti minulle heidän olevan Merrion Squaren puistossa sohvasurffareiden järjestämällä piknikillä ja paikalla oli ainakin 30 surffaria eri maista. Kävin ostamassa hieman evästä paikallisesta supermarketista ja kävelin pitkän matkan takaisin puistoon, josta olin juuri hetki sitten lähtenyt. Löysin surffarit puiston nurmikolta päivää paistattelemasta ja istuin puolalaisen sekä hänen kämppiksensä seuraan mutustelemaan ostamaani omenatorttua. Vähän matkan päästä meistä oli muutamia söpöjä sirkustelijapoikia, jotka kävelivät nuoralla ja jonglöörasivat palloilla ja keiloilla sekä antoivat halukkaiden kokeilla temppuja heidän avustaminaan. Yksi kavereista taisi olla ammatiltaan baarimikko, sillä hän jonglöörasi taidokkaasti olutlasilla ja viinipullolla.

Hostels Pub Crawl 

Hetkisen päästä lähdin tallustelemaan takaisin hostellille vaihtaakseni vaatteet illan pub crawlia varten. Hostelli järjesti 12 euroa maksavan opastetun pubikierroksen halukkaille ja olin päättänyt osallistua tämän illan kierrokselle. Kierros alkoi Dame Streetillä sijaitsevasta Mercantile –pubista, jossa ilmoittauduin oppaalle sekä sain lipukkeen ilmaiseen Guinness tuopilliseen. Juttelin erään irkku- ja parin amerikkalaispojan kanssa ja tutustuin hieman paremmin yhteen kanadalais- sekä kahteen amerikkalaistyttöön. Suuri osa illan kierrokselle ilmoittautuneista oli jostain syytä kanadalaisia tai yhdysvaltalaisia.

Seuraava pubi oli nimeltään The Old Storehouse, jossa saimme heti ovella ilmaiset shotit nautittavaksemme ja pääsimme kuuntelemaan punertavatukkaisen ja pisamaisen, kitaraa soittavan irkkupojan esittämiä covereita eri hittibiiseistä. Yleisö sai myös esittää toiveita biiseistä ja hän soitti ne, mikäli vain osasi. Kuulimme muun muassa Oasista, Ed Sheerania ja U2:sta sekä yhdyimme koko pubin voimalla laulamaan mukana. Oppaat myös antoivat vinkkejä mitä juomia meidän kannattaisi pubissa tilata. En tiennytkään kuinka hyvää Bailey’s-viski –shotti on.

Oasis - Wonderwall

The Old Storehouse

Kolmannessa pubissa, Peadar Kearney’s :ssa saimme taas ilmaiset shotit ja toinen amerikkalaistyttö tarjosi meille Tequila kierroksen. Pubi oli täynnä tanssivia ihmisiä ja meno oli aika villiä. En koskaan ole nähnyt Suomessa vastaavaa meininkiä. Meillä jengi menee puolityhjälle klubille tanssimaan listahittien tai dubstepin tahdissa, mutta Irlannissa kaikki häppeninki tapahtuu pubeissa. Vaikka pubissa soitti vain mies kitaransa kanssa, meno oli silti hullumpaa kuin suomalaisissa klubeissa. Miehet nostivat vuorotellen random naisia katon rajaan ja kaikki lauloivat kitaraa soittavan miehen tahdissa. Suomessa tuollainen meno olisi mahdotonta, sillä turvallisuus on niin tiukka. Jos ihmiset nostelisivat toisiaan olalleen, olisi paikalla pian monta järjestyksenvalvojaa rauhoittamassa tilannetta.

Peadar Kearney'sin villiä menoa.

Neljännen pubin nimi alkoi W-kirjaimella, mutta olin jo tässä vaiheessa niin shottien lumoissa etten muistanut kirjoittaa nimeä ylös. Totuus kuitenkin on se, että tässä pubissa on kuvattu jokin P.S. I love you –elokuvan kohtauksista. En aluksi tunnistanut mestaa, mutta hetken elokuvaa muisteltuani muistin pubin todellakin esiintyvän jossain kohtauksessa. (Ja myöhemmin kotona matkan jälkeen tarkistin internetistä, että pubin nimi oli Whelan's!)

Amerikkalais-kanadalais-suomalainen joukkueemme.

Viimeinen baari oli nimeltään Flannerys. Mesta oli hieman klubimaisempi edellisiin huvittelupaikkoihin verrattuna ja siellä oli kaksi eri osastoa: toinen paahtavan kuuma sisätila ja toinen ulkoilma-tiski. Taas oltiin kuin sillit purkissa ja tanssittiin vanhojen amerikkalais- ja irkkuhittien tahtiin. Kyseisessä baarissa luokseni liukui perätysten kaksi irlantilaispoikaa, jotka kumpikin tulivat hehkuttamaan tatuointiani. Selvisi myös, että toinen pojista oli vieraillut joskus Suomessa ja yllättäen juuri Savonlinnassa, jossa itse tällä hetkellä asustelen. Miten maailma voikaan olla niin pieni! Jaksoin jorata baarissa hetken aikaa, mutta kellon lyödessä kaksi liukenin paikalta takaisin hostellille nukkumaan. Kaikki muut samassa dormissa majoittuvat nukkuivat kiltisti ja ihmettelin, olinko ainoa joka oli amerikkalaisten lisäksi jaksanut lähteä sinä iltana baanalle. Johan sitä ehtii taas loman jälkeen kotimaassa nukkua!

©wantedalifelessordinary.blogspot.com