Wanted: A Life Less Ordinary: Loppufiilikset InterRailista

Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä Euroopan seikkailuumme. Voisin milloin tahansa lähteä uudelleen reilaamaan, eikä ole sanottua, etten sitä enää tekisi. Olimme saaneet mahdollisuuden tutustua useaan Länsi-Euroopan maahan, joten ensi kerralla nenän voisi suunnata vaikkapa kohti Idän ihmeitä tai ostaa vain yhteen maahan keskittyvän lipun, esimerkiksi Britteihin. Skotlannin nummet kieltämättä houkuttelisivat. Reilaaminen kun on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista ja sekä edullinen että ekologinen tapa matkustaa. Yhdellä reissulla ehtii nähdä monta eri kohdetta ja eri kulttuuria.

Junassa matkustaminen ei tuottanut minulle mitään muuta ongelmaa kuin sen, miten saada pitkät raajat mahtumaan mukavasti kapeille penkeille. Suurin osa konduktööreistä ei tiennyt, miten InterRail lipun kanssa tulisi oikeaoppisesti menetellä, vaan läimäisi leiman tai rei-ityksen tikettiin, sitä sen suuremmin tarkastelematta. Koska lippu ei oikeuta tiettyyn istumapaikkaan, oli meidän siirryttävä valtaamaltamme paikalta aina kun joku sen paikan ostanut matkustaja sattui sitä pyytämään. Kovin usein tällaisiakaan siirtymisiä emme joutuneet tekemään, eikä se niin sattuessa kovin paljon vaivaa vienyt.

Junat kulkivat ajallaan ja Keski-Euroopassa niitä kulkee koko ajan kaikkiin ilmansuuntiin. Ei siis tuottanut problematiikkaa löytää sopivaa junaa tai, ettei niitä olisi ollut. Toukokuussa ei myöskään ollut juuri ruuhkaa, joten emme tainneet kuin kerran joutua seisomaan hetken käytävillä odottaen mahdollista vapautuvaa paikkaa.

Yllätyksenä minulle tuli fakta siitä, ettei rautatieasemilla suvaita nukkumista. Toisaalta ymmärrettävää, mutta ainakin meille toisinaan hieman epäkäytännöllistä ja rasittavaa. Oli siis siinäkin mielessä hyvä valinta ottaa rajaton Global Pass, sillä jouduimme muutamana yönä tekemään niin sanottuja turhia junilla seilaamisia eri asemien välillä vain sen vuoksi, että saisimme nukkua yömme jossain.

Ainoa asia mitä Reililtämme jäimme kaipaamaan, oli tutustuminen toisiin InterReilaajiin. Toisaalta ei heitä kovin paljon tuohon vuodenaikaan Euroopassa ollutkaan, sillä suurin suma sijoittuu yleensä kesäkuukausille. Hostellimajoitukset ym. jäivät myös tällä erää kokematta, mutta ehkä emme menettäneet sen suhteen mitään. Pääsin tutustumaan moniin Annan ja Laurin sukulaisiin, ja jopa he pääsivät lähemmäksi omia harvemmin tapaamiaan sukulaisia.

Lopuksi haluaisin vielä kiittää loistavaa matkaseuraani. Selvisimme upeasti ilman sen suurempia yhteentörmäyksiä, vaikka olin alunperin ajatellut, ettei niiltä jossain vaiheessa reissua voida välttyä. En myöskään tuntenut itseäni kolmanneksi pyöräksi, vaikka ajatus "vanhan pariskunnan" kanssa matkustamista etukäteen hieman mietityttikin. Reissu antoi minulle henkilökohtaisesti todella paljon eikä kaikkia sen tuomia kokemuksia voi materialla mitata. Sen tehneenä ja siitä oppineena oli helpompi lähteä myöhemmin itsekseen maailmalle. Toivon, että se toimi hyvänä pohjana myös teille ja, että sen kokeneena teidän on helpompi näin tulevaisuudessa suunnata yhdessä vaikkapa sille odotetulle maailmanympärysmatkalle. Te teitte reilistämme omannäköisemme ja veitte minut paikkoihin, joihin en olisi ehkä muuten tullut päätyneeksi. Kiitos murut! <3

PS. Raahasin koko reilin ajan telttaa mukana, emmekä kertaakaan saaneet tilaisuutta käyttää sitä! Voi hattivatti vieköön!