Prahan kiertoajelu

30. kesäkuuta 2010

Päätimme tehdä tutustumiskierroksen Prahan keskustassa, yrittäen samalla paikantaa jonkinlaisen turistibussin. Kävelimme auringon paisteessa Vltava-joen vartta pitkin keskustaan, jossa silmiimme osuikin yllättävän nopeasti eräs infopiste. Ostimme liput tunnin kestävälle kiertoajelulle, joka kiertäisi läpi useimmat Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä, rakennuksista ja monumenteista, ja jonka aikana olisi myös mahdollista pysähtyä tiettyihin kohteisiin tutustumaan niihin lähemmin. Plussaa annoimme kiertoajeluita suorittavalle yritykselle siitä, että heiltä oli mahdollista saada myös suomenkielinen audio-selostus. Ideana oli siis, että jokainen matkustaja saisi korvilleen kuulokkeet, joista olisi mahdollista kuulla historiallisia faktoja sisältävää selostusta ohi kiitävistä nähtävyyksistä. Seuraavaan kiertoajeluun oli kuitenkin vielä jokunen minuutti aikaa, joten istahdimme erään kahvilan terassille odottelemaan ja nauttimaan kuumasta päivästä ja viilentävästä jääkahvista.

Turistikierroksen aikana tutustuimme muun muassa Prahan linnaan ja Pyhän Vitutuksen.... anteeksi Vituksen katedraaliin. Samalla ajelulla pääsimme silmäilemään myös kansallisteatteria, Kaarlen siltaa ja kansallismuseota, kuunnellen samalla apaattista "Simo vaatehuoneelta, terve" selostusta jokaisen kohteen historiasta.

Kiertoajelun jälkeen kävelimme raatihuoneelle ihastelemaan astronomista kelloa, jonka luukuista voi tasatunnein nähdä kahdentoista apostolin kurkistavan alas väkijoukkoon. Emme aluksi oikein tienneet mitä odottaa, mutta koska kellotornin alla seisoi suuri joukko kärsimättömän näköisiä turisteja, oletimme jotain spektaakkelimaista tapahtuvaksi kellon lyödessä tasan. Odotimme innokkaina, kamerat valmiina, ja kun kello viimein soi, kurkisti parista luukusta muutama piskuinen hahmo, samalla kun ylhäällä kellotornissa näkyi torvea soittava mies. "Spektaakkelin" jälkeen katsahdimme kaikki toisiamme ja naurahdimme hämmennyksestä. Pienoinen pettymys tämänpäivän katsojalle, mutta toisaalta suuri saavutus 1400-luvun kellosepiltä. Eli pointsit siitä! Kyllä sitä on aiemminkin osattu.

Kiipesimme Jukan ja Mikon kanssa raatihuoneen torniin, josta koko Praha avautui silmiemme eteen. Victor ei uskaltautunut korkealle torniin ja Mikkokin katseli näkymiä mieluummin tornin sisäpuolelta lasin takaa, joten minä olin ainoa meistä kolmesta korkeanpaikankammoisesta, joka uskalsi kiertää tornin ympäri kurkistellen alas kaduille. Jukkakin ehti moneen otteeseen reissun aikana manata sitä, kuinka ihmeessä hän oli onnistunut lähtemään Alppimatkalle kolmen korkeuksia kammoavan kanssa.

Huomatkaa äärimmäisen seksikkäät rusketusrajat, jotka sain Helsinki-Rostock laivamatkalla! (Sekä tietysti äärettömän muodikkaat ja liian suuret kärpäslasit.)

Tarpeeksi kauan seikkailtuamme, otimme taksin takaisin hotellille ja pidimme pienen lepohetken ennen ravintolaan lähtöä, kunnellen musiikkia ja jutustellen niitä näitä. Illalla päädyimme taas samaan, hyväksi havaittuun ravintolaan, kuin edellisenäkin iltana. Syöminkien jälkeen jäimme vielä hetkeksi istuskelemaan terassille, nauttien Gin Toniceista ja tsekkiläisestä oluesta. Jutut lentelivät taas aiheesta toiseen, muun muassa kuinka Vic oli edellisenä iltana bongannut ominaiseen tapaansa paikallisia ihmisiä ties mitä pubi-jonosta ja tehnyt sosiaalisuutensa ansiosta tuttavuutta jos kenen kanssa. Pojat myös kritisoivat melko kärkkäästi Prahan ja ylipäänsä Tsekkien rämäpäistä liikennettä sekä huonokuntoisia teitä. Eli mikäli joku suunnittelee tällä hetkellä moottoripyöräreissua samoille suunnille, suosittelen varautumaan edellämainittuihin seikkoihin. Verrattuna esimerkiksi Saksan maanteihin, ei pärrällä ajaminen Tsekeissä ole laadultaan juurikaan samankaltaista. Muuten voin kyllä suositella Tsekkejä kaikille: upeita, historiallisia rakennuksia, halpaa ja hyvää olutta sekä ihan omanlaisensa meininki.

Pojat porsastelivat.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com