Viimeiset mopoilupäivät ja loppufiilistelyt
13. heinäkuuta 2010
 |
| Huomatkaa Jukan reissun aikana kasvanut hiuskuontalo. |
Aamulla lähdimme ajamaan Luganosta kohti Milanoa sekä Malpensan lentokenttää. Sinne päästyämme, heitimme kamat lentokenttähotelliin ja lähdimme pakoilemaan tylsyyttä ajellen pitkin pöllyäviä hiekkateitä. Malpensan lentokentän alue ei ollut mikään Italian viihde-elämän keskus, vaan täynnä pieniä, kuolleen oloisia kyliä, joiden talot näyttivät rapistuvan silmissä. Ihmisiä ei näkynyt juuri missään, lukuunottamatta paria vaakatasoviihteen myyjätärtä muutamilla syrjäisemmillä kujilla. Ajelujen lomassa spottasimme Bennet -nimisen ostoskeskuksen, jossa saimme kulutettua aikaamme muutaman tunteroisen ja ostettua jotain pientä välipalaa (tuoreita mansikoita ja viinirypäleitä, nams!).
Ilta kului taas ruokapaikan etsintään ja aloinkin pohtia, kuinka monta tuntia koko moottoripyöräreissustamme oli kulunut pelkästään ravintoloiden ja majapaikkojen etsimiseen. Kaikkea ei voi etukäteen ennen matkaa selvittää, jos ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä kaupungissa aikoo minkäkin päivänsä viettää.
Hyvän ravintolan löytämiseenkin vaikuttaa paljolti jokaisen budjetille soveltuva hintataso, aukioloajat sekä sijainti. Kannattaa siis varautua jo hyvissä ajoin ennen matkaa siihen, että itsestäänselviin asioihin voi joutua kuluttamaan yllättävän paljon aikaa. Ei siis kannata saapua päämääräänsä nälkäisenä, ajatella jättävänsä tavaransa hotlalle ja suuntaavansa heti lähimpään raflaan täyttämään masunsa. Ennalta tarkistettu hotelli saattaa olla täynnä, mikäli huonetta ei ole etukäteen varannut ja lähin ravintola voi sijaita pitkänkin matkan päässä. Lisäksi se saattaa olla törkeän hintainen tai muuten epämääräinen, ja uuden etsiminen huutavalla vatsalla voi tuottaa todellista tuskaa. Yleensä ruoan saaminen pöytäänkin kestää jonkin vartin, joten suosittelen kantamaan mukana pientä naposteltavaa hätätilanteiden varalta. Ainakin oma helvettini repeää pahiten silloin, kun olen väsynyt ja nälkäinen, vaikka normaalisti olenkin melko lungisti ottava persoona.
14. heinäkuuta 2010
Helsingin lentoni starttasi aamupäivällä, joten Jukka heitti minut kentälle ja suuntasi sen jälkeen oman pyöränsä kohti Sveitsin Montreuxia. Sain taas muutamia kummastuneita katseita kanssamatkustajiltani, kun tallustin koneeseen moottoripyörätamineet päälläni. Vasta koneessa muistin, että olin unohtanut kaksi banaania ruumaan menevään kassiini ja tietysti juuri reissulla ostamani, uuden nahkatakin päälle. Saatoin siis vain jännittää, etteivät ne olisi pursunneet yltympäriinsä, kun saisin kassini Suomen päässä hihnalta. Melkein koko 3 tunnin suora lentomatka meni nukkuessa, samoin kuin Helsinki - Hyvinkää junaväli. Ilmeisesti reissu oli tehnyt tehtävänsä, kun olo oli niin uupunut.
Reissun jälkeen
Porukkamme on vielä tänäkin päivänä yhteydessä toisiinsa ja olemme ehtineet järjestää yhden muistelotapaamisenkin. Meetinkien järjestäminen vain tuppaa olemaan hieman hankalaa sen vuoksi, että jokainen asuu eri paikkakunnalla ja lomailee eri aikoihin. Moottoripyöräasuani en ole käyttänyt reissun jälkeen varmaan kertaakaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin tarve yllättäen iskee. Aion siis säilyttää sen tulevien matkojen varalta, sillä ei ole ollenkaan sanottua, etten toiselle moottoripyöräreissulle vielä joskus ajautuisi. Matkassa ei ollut mitään muuta moitittavaa kuin se, että takapuoli tuppasi puutumaan pitkien ajoetappien takia. Toisaalta ajaminen niin upeissa maisemissa kuin Alpeilla, helpotti istumista huomattavasti, eikä puutumista ehtinyt lumoavilta näköaloilta aina edes ajatella.
Jos haluatte käydä lukemassa myös muiden reissulaisten mietteitä, löytyy muun muassa Jukan ajatuksia allaolevasta linkistä:
Jukan reissublogi
Prätkäreissun soundtrack:
©wantedalifelessordinary.blogspot.com
Tunnisteet: Alppien prätkäsankarit 2010
lähettänyt Enni @ 3.34
0 kommenttia
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu