Guinness Storehouse ja Dublin Zoo

28.5.2012


Nousin aamulla (liian) aikaisin ylös, sillä en muistanut koska aamiainen tarjoiltaisiin. Olin kuullut osan dormilaisista pakkaavan kamansa jo kello neljän aikaan aamuyöstä ja jatkanut onnellisena uniani tietoisena siitä, ettei minun tarvitsisi ryhtyä moiseen kuin vasta viimeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta. Selvisi kuitenkin, että olisin hyvin ehtinyt nukkua vielä yli tunteroisen ennen aamupalalle vääntäytymistä, mutta mitäpä sitä tuhlailemaan kallista loma-aikaa nukkumiseen. Kyllähän sitä sitten haudassa ehtii. Hostellin aamupala oli melko askeettinen, mutta mitä muutakaan niin halvalla hintatasolla olisi voinut odottaa? Tarjolla oli muroja, maitoa, paahtoleipää marmeladilla, kahvia sekä teetä. 

Dublin Zoo 

Syötyäni kyllikseni, lähdin tallustelemaan pitkän matkan eläintarhan suuntaan. Aurinko oli porotavan kuuma ja tietysti olin pukenut juuri sille päivälle ainoastaan mustaa vaatetta päälleni sekä unohtanut aurinkovoiteen. Hikoilin eläintarhalle asti ja maksoin hieman suolaisen 15 euron pääsymaksun. Eläintarha oli tietysti niin aurinkoisena aamupäivänä täynnä mekkaloivia lapsiperheitä ja alakoululuokkia, mikä hieman vähensi nautintoa. Kiersin eläintarhan parissa tunnissa läpi ja nautiskelin kauniista ilmasta. Jalkapohjani huusivat kaiken kävelyn jälkeen hallelujaa ja päätin eläintarhan jälkeen pistäytyä läheisessä puistossa oikaisemassa väsyneitä raajojani. Puisto oli täynnä auringonpalvojia ja heistä mallia ottaen istahdin suuren puun alle varjoon, johon jopa torkahdin hetkeksi.

Guinness Storehouse 

Heräiltyäni ajattelin uupumuksesta huolimatta pyörähtää vielä samalla suunnalla olevassa Guinness Storehousessa. En jaksaisi kuitenkaan enää huomenna tehdä samanlaista kidutuskävelyä niille suunnille, joten kokosin itseni ja tein noin puolentoista tunnin vierailun legendaarisen irkkuoluen ystävien pyhiinvaelluspaikkaan. Paikka yllätti minut mielenkiintoisuudellaan. Useassa eri kerroksessa kerrottiin Guinnessin valmistuksesta alusta loppuun sekä historiasta ja kuuluisan merkin takana olevista henkilöistä. Kierroksen loputtua jokainen kävijä pääsi nauttimaan ilmaisen Guinness tuopillisen ylimmän kerroksen näköalaparvella.

Leffailta ja dormikavereita 

Hostellille palattuani tapasin dormissani amerikkalaistytön, joka kertoi tulleensa Dubliniin tapaamaan poikaystäväänsä, joka ei kuitenkaan ollut ilmaantunut lentokentälle ottamaan häntä lupauksesta huolimatta vastaan. Hän ei ollut kuulemma kuullut kundikaveristaan kahteen päivään, mutta vaikutti silti hyvin positiiviselta ja päätti ottaa kaikesta huolimatta Irlannin vierailustaan kaiken irti – poikakaverin kanssa tai ilman. Ihailtava asenne kyllä!

Koska aikaa oli vielä jonkin verran tuhlattavana ennen kuin kaikki liikkeet sulkisivat ovensa, päätin pyörähtää vielä mutkat Henry Streetillä katselemassa meininkejä. Kuljin O’Connell Streetin Savoy –leffateatterin ohi ja huomasin sinä iltana pyörivien rainojen joukossa Men in Black 3:n. En jaksanut enää kaiken kävelemisen jälkeen lähteä pubeihin, joten ostin leffaliput ja vietin pari tuntia katsellen 3D-avaruushirviöitä.

Dormiin palattuani tapasin myös yksin matkustavan saksalaistytön, jonka kanssa jutustelimme melko pitkään. Jaoimme molemmat kokemuksiamme yksin matkustamisesta ja huomasimme, ettei itsekseen reissaaminen ollut aivan meidän juttumme. Yksin matkatessa on helppoa ja mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta loppujen lopuksi kaikki luodut suhteet jäävät melko pinnallisiksi. Jokaisen uuden kasvon kanssa käydään läpi samat asiat ja keskustelut, mikä alkaa jossain vaiheessa tympiä. Kaupungilla tai museoissa käyskennellessä ei ole ketään kenelle jutella, vaan kaikki kanssakäyminen tapahtuu yleensä majapaikoissa tai baareissa. Myös kokoaikainen vieraalla kielellä puhuminen käy toisinaan tottumattomalle työstä vaikka olen kyllä kiitollinen, että sain matkani aikana niin paljon englannin kielen harjoitusta.

Palovammoja 

Illalla huomasin käräyttäneeni vasemman käsivarteni pienille vesikelloille. En koskaan kuvitellut näin voivan käydä sateisessa ja pilvisessä Irlannissa! Koko Dublin oli täynnä punottavia ihmisiä, mikä oli sinänsä hieman huvittava näky. Ilmeisesti irkut olivat päättäneet kerrankin ottaa auringosta kaiken irti ja alkuinnostuksissaan unohtaneet suojakertoimen. Itsekin jouduin tämän päivän jälkeen ostamaan aurinkorasvan, kun en ollut tullut ajatelleeksi ottaa sitä mukaan jo Suomesta.


©wantedalifelessordinary.blogspot.com