Pieni tarina ylikunnosta

Halusin jakaa erään omakohtaisen, varoittavan esimerkin kaikille urheilijoille, liikunnan harrastajille ja sen vasta-aloittaneille:

Liikuntataustastani täytyy mainita sen verran, että olen noin 16-vuotiaasta asti treenannut kuntosalilla, pari alkuvuotta hieman kevyehkömmin ja kokemattomammin, mutta sen jälkeiset vuodet tehokkaasti ja tavoitteellisesti. Vuonna 2009 olin niin innostunut kuntosaleilusta ja painojen nostelusta, että kouluttauduin kuntosaliohjaajaksi ja värväydyin rovaniemeläiselle kuntosalille töihin. Treeni sujui loistavasti ja meni perille, kun sain mahdollisuuden treenata salilla ilmaiseksi aina työvuorojen ulkopuolella. Ei siis ihme, että kunto kasvoi ja kroppa muokkautui. Selkä- ja niska-hartiaseudun vaivoja ei ollut nimeksikään, eikä minulla ole koskaan ollut yhtä hyvää lihaserottuvuutta selässäni kuin tuona aikana. Olin todella otettu ja ylpeä saadessani siitä usein kehuja kanssatreenaajilta. Saksassa ollessani (vuonna 2010-2011) treenasin edelleen yhtä ahkerasti ja työskentelin muutaman kuukauden paikallisella fitness studiolla. Tein helposti yli 20 miesten punnerrusta, penkkiä samoilla painoilla kuin useimmat salin miesasiakkaat ja jaksoin hölkätä pitkiäkin lenkkejä.

Vuoden 2012 kesään mennessä kaikki alkoi vyöryä alamäkeen. En tiennyt yhtään mistä johtui, että motivaatio treenaamiseen laski aivan yllättäen ja jouduin koko ajan laskemaan treenipainoja, koska en yksinkertaisesti jaksanut enää tehdä liikkeitä niillä. Kyse ei ollut pelkästään kuntosalista, vaan koko ajatus minkäänlaisen liikunnan harrastamisesta tuntui yhtäkkiä todella vastenmieliseltä. Treenasin hädin tuskin kerran viikkoon ja silloinkin jokainen treeni tuntui menevän päin prinkkalaa. Painoni ja vyötärönympärykseni kasvoi, koska harrastin niin vähän liikuntaa ja söin mitä sattui koska ruokahaluni heitti kärrynpyörää. Opiskelukiireet, stressi uniongelmat ja opiskelijabileiden siivellä kasvanut alkoholinkäyttö eivät myöskään auttaneet asiaa yhtään. Niskan ja hartian lihakset olivat totaalisessa jumissa, nivelet kipeytyivät rasituksessa, lihasten palautuminen rasituksen jälkeen kesti kauan, olo oli heikko ja tuntui kuin olisin koko ajan ollut jollain tapaa kipeä.

Kuva täältä.

Eräänä päivänä kävimme koulun luennolla läpi ylikuntoa. Kuuntelin tarkkaavaisena ja aloin yhdistellä kuulemaani omaan tilanteeseeni. Kaikki kuulosti niin kovin tutulta ja aloin olla melko varma, että tapaukseni liittyi jollain tavalla luennoituun asiaan. En mennyt tiedustelemaan asiaa lääkäriltä, sillä mitä se olisi auttanut? Ainoa keino hoitaa ylikuntoa on nimittäin treenitauko ja lepo, joka voi kestää useitakin kuukausia. Täytyy sanoa, että noin puolen vuoden liikkumattomuuskauden aikana olin jokseenkin hämilläni ja sekaisin tilanteesta, sillä liikunta oli jo monta vuotta ollut minulle enemmän elämäntapa kuin pelkkä harrastus. Aiemmin olin tulla seinähulluksi, jos en pariin päivään päässyt liikkumaan mitenkään ja yhtäkkiä tämä tapa olikin hävinnyt elämästäni. Tuntui kuin jäljelle olisi jäänyt tyhjä aukko, enkä oikein keksinyt keinoa, jolla täyttää se.

Olin aina kuvitellut ylikunnon olevan urheilijoiden tauti, enkä ollut mieltänyt sitä kaltaisteni aktiiviliikkujien taudiksi. Totuushan on kuitenkin se, että ylikunto voi iskeä jopa liikuntaa aiemmin harrastamattomalle henkilölle hänen ensimmäisellä liikuntakerrallaan. Paras tapa välttää kyseinen tila, on kuunnella omaa kehoaan ja olla harrastamatta itselleen liian rankkaa liikuntaa, muistaa riittävä palautuminen eikä varsinkaan urheilla sairaana tai lähteä liikkumaan tehokkaasti juuri sairastamisen jälkeen.

Vaikka en voi koskaan olla aivan satavarma oliko kyse todellakin ylikunnosta vai jostain yllättävästä syys/kaamosmasennuksesta, tärkeintä on pitää huolta, ettei se enää toistu. Nyt treeni tuntuu taas maistuvan paremmin ja liikkumisen riemu on palannut. Olen taas aloittanut tavoitteellisen kuntosalilla ähkimisen ja yrittänyt löytää liikuntakalenteriini myös muita uudenlaisia lajeja tuomaan monipuolisuutta harjoitteluun. Alkukeväästä kävin pari kertaa hiihtämässä ja testailin erilaisia toiminnallisia harjoitteita.  Jokin aika sitten aloitin myös joogaamisen, johon en olisi ikinä uskonut ryhtyväni (olen aina ollut todella jäykkä luonnostani, mutta vain parin viikon venyttelyiden tuloksena olen huomannut liikkuvuuteni kasvaneen pikkaisen!). Hyvään suuntaan ollaan siis menossa, kunhan pitää kirkkaana mielessä levon ja treenin suhteen sekä muistaa tehdä asioita ainoastaan hymyssä suin.

Palannut liikunnanilo tuo pikkuhiljaa mukanaan myös tuloksia.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

FLORIDA - Yhdysvaltojen tropiikki

Ajattelin tehdä pienen muistelomatkan menneisiin reissuihin ja käydä hieman läpi mieleen jääneitä seikkoja vuosien takaisilta perhematkoiltani, aikaa ennen itsenäisen reissaamisen ja kattavien reissuraporttien kirjaamisen aloittamista.

Vuonna 2009 pakkasimme kapsäkkimme ja suuntasimme uusioperheemme kanssa Floridan aurinkoon haistelemaan merituulta, hakemaan kullanhohtoista rusketusta ja räpeltämään dollareiden kanssa. En ollut koskaan aikaisemmin astunut jalallanikaan Euroopan ulkopuolelle, joten Atlantin ylittäminen ja täysin uusi manner aiheuttivat sekä jännityksen että innostuksen väreitä selkäpiissä. Matkan ajankohta istui heinäkuun lopun ja elokuun alun välimaastoon ja kesti yhteensä 10 päivää. Jo yhdeksän tunnin lentomatka Virgin Atlantic -lentoyhtiöllä oli ensikertalaiselle elämys, sillä en ollut koskaan istunut yhtä modernissa ja kolme penkkiriviä kattavassa lentokoneessa. Matka sujui joutuisasti tuoreimpia leffoja edessä olevan istuimen selkänojaan kiinnitetystä screenistä katsellessa, samalla kun ruokaa ja juomaa kannettiin eteen harvase väliä. Tuntui kuin olisin nauttinut ykkösluokan palveluista, vaikka se todennäköisesti oli vielä kaukana siitä.

Kämmenen kokoisia heinäsirkkoja.

On piilossa ruohikon....

Hotellimme ja vakituinen majoittumispaikkamme sijaitsi Fort Lauderdalen kaupungissa, mutta 10 päivän aikana ehdimme tehdä vuokra-autolla useita retkiä sekä lähiympäristöömme että hieman kauemmaksikin. Etäisyydet joka paikkaan olivat pitkiä, kuten odottaa saattaa, mutta road tripit olivat toisaalta oiva tapa katsella ympäristöä, samalla kun autoradiossa raikasi country -musiikkia soittava kanava ja lättähattutunnelma oli käsinkosketeltavissa.

Fort Lauderdalen veneilykulttuuria.

Evergladesin alligaattoreja kuhisevilla soilla.

Jokainen päivä oli porottavan kuuma trooppisesta ilmastosta johtuen ja muistan laihtuneeni reissun aikana useammankin kilon. Eihän tuo sinänsä mikään ihme ollut, sillä paahtavassa ilmassa ruokahalu oli melko olematon ja vettä kului ruoan sijasta tuplamäärä. Koko matkan aikana ei tehnyt juuri mieli syödä hampurilaisia tai pihvejä, vaan porskutin enimmäkseen menemään erilaisilla viileillä salaateilla ja hedelmillä (sekä muutamilla Ben & Jerry's jäätelöillä). Hiostavasta ilmasta huolimatta yritin pitää yllä kuntoani käymällä muutaman kerran hotellin kuntosalilla, tennistä pelaten sekä rannalla juosten. Biitsin laidalla oli vatsalihaspenkkejä ja leuanvetotankoja, joissa samat, ruskettuneet lihaskimput bodasivat päivittäin itseään ikuiseen rantakuntoon. Tässä täydellistä bikinivartaloa vaalivassa ilmapiirissä olisi ollut todella vaikea heittää läskiksi.

The Cheesecake Factory! Omnomnom...

Toisaalta aina ei tarvitse mennä ihan äärimmäisyyksiin. Muistan vieläkin kuinka olin ostanut hotellin viereisestä matkamuisto-rihkama-kojusta puna-valkoiset Baywatch-tyyliset minishortsit, joissa päätin eräänä iltana lähteä rantahiekalle juoksemaan. Juoksin valkoisessa topissani ja punaisissa shortseissani hidasta Hasselhoff -juoksua hiekka pöllyten, kun vastaani hölkkäsi floridalaismies omissa kulahtaneissa treenivaatteissaan. Minut nähdessään miehen suupielille muotoutui hymyntapainen, kunnes toisemme ohittaessa hän purskahti nauruun. Tajusin, että yritykseni näyttää yhtä coolilta kuin Pamela ollutkaan toiminut suunnitellun mukaisesti ja juoksin rivakasti naama punaisena takaisin hotlalle. Ja se oli muuten viimeinen kerta kun käytin kyseisiä shortseja sen reissun aikana.

Tämän baarin hämyssä Hemingwaykin vietti aikaansa.

Autoreissuja teimme muun muassa Miamiin, Key Westiin, Orlandoon, Naplesiin ja Cape Canaveraliin. Pääsimme näkemään Evergladesin suoalueen alligaattorit, nauttimaan vauhdin huumasta (ja minun tapauksessani ympäri kääntyneestä mahalaukusta) Universal Studiosin vuoristoradoissa, ihmettelemään J. F. Kennedy Space Centerin avaruuskalustoa, fiilistelemään Miamin pastellinsävyisiä rakennuksia sekä ihastelemaan Key Westin ja Naplesin hellyyttäviä puutaloja, pieniä taidegallerioita ja rauhallista tunnelmaa. Miamissa paikansimme aivan sattumalta Miami Ink tatuointistudion, josta allekirjoittanut ohjelman fani tietysti silminnähden innostui, sekä pääsimme jännäämään Florida Marlins vs Chicago Cups baseball -ottelua (jonka ensiksi mainittu floridalaisten suureksi iloksi vei). Ostostaivaan meille tarjosi Fort Lauderdalen lähistöllä sijaitseva, USA:n kuudenneksi suurin ostoskeskus Sawgrass Mills, jonka kokoista en ollut tai ole vielä tähän päivään mennessäkään nähnyt. Ainoa asia, mikä taisi haluista huolimatta jäädä kokeilematta, oli Key Westin kuuluisa Lime Pie.

Edessä istuva herra oli Chicagon kannattaja ja antoi sen kyllä kuulua.

Rakas joulupukki, ensi vuonna minäkin haluaisin oman viidakon etupihalle.

J. F. Kennedy Space Center

Universal Studios

Kokonaisuudessaan ensikosketus Amerikan mantereeseen oli mieluinen ja mieleenpainuva, mutta eräs seikka jäi myös hieman häiritsemään: Olin koko ajan odottanut pääseväni keskelle periamerikkalaista kulttuuria, enkä ollut osannut huomioida kulttuurisesti tai ilmastollisesti aluetta, jolle olimme suuntaamassa. Fort Lauderdalessa todellisuus sitten iskikin päin kasvoja, kun huomasin suuren osan ihmisistä tolkkaavan espanjaa ja olevan muutenkin huomattavan tummahipiäisiä ja tukkaisia nappisilmiä. Vaikutti aivan siltä kuin olisin astunut tutulle ja turvallisille Espanjan aurinkorannikolle. Jäin tuolloi kaipaamaan perinteistä amerikkalaista meininkiä, mutta nyttemmin olen tajunnut, kuinka suuresta mantereesta Yhdysvalloissa loppujen lopuksi on kyse ja kuinka laajalla skaalalla kulttuurisia ja ilmastollisia eroja siihen mahtuu. Eli seuraavalla kerralla Coloradoon tai Idahoon.

Tässä on sitä jotain!

Lievänä shokkina tuli myös tieto Yhdysvaltojen tiukasta alkoholilaista. Vaikka olin Suomen laissa ollut täysi-ikäinen jo hyvän aikaa, en Floridassa saanut koskea alkoholituotteisiin, sillä olin vielä alle 21-vuotias. Jouduin siis katselemaan kieli pitkällä vierestä, kun puolet kriteerit täyttävistä ryhmäläisistämme sai nauttia värikkäistä ja hedelmäisistä drinkeistä. Tämä seikka jaksoi jurppia joka kerta, kun tallustin auringonoton lomassa pyytämään hotellin allasbaarista mehu- tai limpparilasillista, samalla kun muut siemailivat viileän virkistäviä mojitoja.

Miami oli täynnä auringossa säihkyviä amerikanrautoja.

Miami beach

My name is Forrest Gump. People call me Forrest Gump.

@wantedalifelessordinary.blogspot.com

Savolaista VOEMAA

Koska toissa viikonlopun satoi vettä sekä tihuttamalla että kaatamalla, olivat ulkoilma-aktiviteetit suhteellisen vähissä. Eräs Kuopiossa asuva ystäväni sai houkuteltua minut ja poikaystäväni tutustumaan Kuopion uuteen, savolaisittain veikeästi nimettyyn kiipeilykeskukseen, joka oli pitänyt avajaisensa vain viikkoa aikaisemmin. Itse olen kokeillut boulderointia vain pari kertaa aiemmin Rovaniemellä ja seinäkiipeilyä valjaissa kerran Saksan reissullani, joten tuntuma kiipeilyyn oli osittain tuttu, mutta loppujen lopuksi myös aivan uusi juttu.

Kuvatrikki: olin oikeasti alle metrin korkeudessa patjasta.

Ideana boulderoinnissa on kiipeillä noin 5 metrin korkuista seinää pitkin ennalta määrättyjä reittejä, jotka on merkitty värikkäin otekahvoin. Olen aikaisemmin vain kiipeillyt menemään tarttuen kiinni aina sopivasta ulokkeesta, mutta tällä kertaa huomasin, kuinka suunniteltujen reittien seuraaminen toi mukavaa haastetta touhuun. Boulderoinnissa ei käytetä köysiä tai valjaita, vaan pyritään kiipeämään ylös tavoiteltuun päämäärään ja joko laskeutumaan hitaasti alas tai hyppäämällä patjalle. Patjalle hyppäämistä kannattaa aluksi harjoitella, jotta vältytään huonoilta alastuloilta ja mahdollisilta nilkkojen nyrjähdyksiltä.

Toisinaan tiettyjen reittien kipuaminen aloitetaan istuma-asennosta, mikä tuli minulle taas uutena tietona. Reittien vaikeustaso vaihtelee ja se merkitään numeroin, alkaen 4:stä. Mitä suurempi numero, sitä haastavampi reitti. Myös numeroiden jälkeen merkityillä kirjaimila voidaan spesifioida reitin haastavuutta. Kannattaa tiedustella lappusten merkintöjä osaavalta henkilökunnalta, joka kertoo enemmän niiden merkityksestä.

Voemasta löytyy myös köysikiipeilyyn tarkoitettu 8 metrin seinä, jonka käyttämiseen täytyy kuitenkin käydä ensin kurssi ja suorittaa näyttökoe. Valjailla kiipeilemisessä täytyy aina olla joku alhaalla varmistamassa köyttä, joten turvallisuustekijät on äärimmäisen tärkeä huomioida.

Aloittelija voi shokeeraantua parista boulderointiin liittyvästä seikasta: ensinnäkin kiipeilyyn tarkoitetut kengät ovat äärimmäisen epämukavat, mikä on täysin normaalia. Kengissä varpaat kääntyvät hieman koukkuun, niiden tulisi olla napakat jaloissa ja ne tuntuvat puristavan kävellessä.

Rakoilta tai kovettumilta on lähes mahdoton välttyä ja jonkin ajan kiipeilyn jälkeen kämmenet ja sormet todennäköisesti aristavan himpun verran. Meidän sormemme olivat loppuillan kipeät ja eräs ystäväni sanoikin, että hänen oli ollut jokseenkin haastavaa näpytellä tietokoneensa näppäimistöä sormien arkuuden vuoksi. Itselläni taas tietyt puristusliikkeeseen osallistuvat käsivarren lihakset olivat seuraavana päivänä arat, mutta kipu meni onneksi päivässä ohi.

Magnesiumjauheen pöllyäminen kuuluu asiaan...

... samoin kuin rakot ja kovettumat.

Yllätyin positiivisesti kiipeilykeskuksesta ja reittien monipuolisuudesta. Seiniä löytyy haastavuudeltaan laidasta laitaan ja uskon, että jokainen löytää itselleen mieluisan ja tasoisen kiipeilyreitin. Ei ole väliä, oletko aloittelija vai kokenut kiipeilijä, sinut otetaan kyllä avoimesti vastaan nenänvartta pitkin katsomatta. Paikalla on todennäköisesti aina joku hieman kokeneempi kiipeilijä, jolta voi kysellä vinkkejä ja neuvoja, ja uskoisin, että myös ystäviä on helppo löytää sosiaalisen ilmapiirin ansiosta.

Aikuisten kertakiipeily Voemalla maksaa 13 euroa (sis. kengät), 10 kerran kortti 75 euroa ja kuukausikortti 60 euroa. Vuosijäseneksikin voi liittyä, mikäli harrasteesta enemmänkin innostuu. Myös alle 15-vuotiaat ovat tervetulleita kiipeilemään, mutta vain aikuisen seurassa.


VOEMA Kiipeilykeskus
Kaivotie 23, Kuopio

Strategian suunnittelu on osa boulderointia.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Inspiroivimpia matkailuelokuvia

Tässä muutamia kategorioimattomia matkailusta kertovia tai ihan vain matkakuumetta nostattavia filkkoja.

KADONNEEN ARTEEN METSÄSTÄJÄT (1981)
Täysiverinen seikkailuelokuvien klassikko. Harrison Fordin esittämä, kulttisankariksi muodostunut, arkeologi Indiana Jones pääsi ensimmäistä kertaa heiluttamaan ruoskaansa, metsästämään natsienkin himoitsemia aarteita ja pitämään samassa rytäkässä tiukasti kiinni huopahatustaan. Suuri henkilökohtainen suosikki ja yksi syy siihen, miksi halusin lapsena itsekin ryhtyä tutkimusmatkailevaksi aarteenetsijäksi. Tätä on tuijotettu pikkuveljen ja oman arkeologi-isän kanssa monet kerrat.

UP - KOHTI KORKEUKSIA (2009)
Sympaattinen, koskettava, hauska ja seikkailuntäyteinen animaatio äksystä, eläkkeellä olevasta leskiherra Carl Friedricksenistä, joka huomaa kauhukseen yhteiskunnan olettavan hänen olevan jo valmis astumaan vanhusten palvelutaloon. Itsepäinen Carl on eri mieltä ja päättää lennättää talonsa paratiisiputouksille. Elokuva opettaa lämminhenkisesti, ettei ihminen koskaan ole liian vanha toteuttamaan unelmiaan.

SAMSARA (2011)
Ron Fricken uudempi tuotos, joka ei sinänsä ole juonellinen ja henkilöhahmollinen elokuva, vaan jotain aivan muuta. 102 minuutin aikana kamera kiertää ympäri maailmaa, kuvaten sen tapahtumia ja henkeäsalpaavia maisemia, jotka eivät välttämättä liity juurikaan toisiinsa. Taustalla soi musiikki eikä katsojan tarvitse keskittyä mihinkään muuhun, kuin kuvan tarkkailemiseen. Samsara ei ole yksittäinen tarina, vaan oikeastaan sohvamatka maailman rumuuteen, kauneuteen ja sielukkuuteen.

BARAKA (1992)
Samsaran edeltäjä, joka seuraa ideaalisesti samaa linjaa. Taustalla soivat vain musiikit ja luonnon äänet, kun kamera kiertää ympäri maailman. Elokuvan aikana ei kannata käyttää liikaa aikaa sen juonen ja kuvattujen asioiden yhteyden etsimiseen, mutta kerrottakoon, että 96 minuutin aikana päästään todistamaan eri uskontoja, rituaaleja, tehotuotantoa, rakentamista ja arkkitehtuuria, alkuperäiskansoja, itsensä koristelua sekä luonnon monimuotoisuutta ja ihmisen halua tuhota se. Melko kantaaottavaa ja valaisevaa tykitystä on siis luvassa.

MOOTTORIPYÖRÄPÄIVÄKIRJA (2004)
Road-movie nuoresta Che Guevarasta ennen Kuuban vallankumouksellisia tapahtumia. Matkan aikana Ernesto ja hänen paras ystävänsä Alberto kokevat ja näkevät paljon epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä, mikä tietyllä tasolla edesauttaa hänen ajatusmaailmansa muuttumista ja lopulta tulevaisuudessa johtaa vallankumouksellisen sissijohtajan saappaisiin. Hiekka pöllyää ja pakoputki paukkuu kaverusten huristellessa kohti seikkailua.

NYT TAI EI KOSKAAN (2007)
Draama-komedia kahdesta parantumattomasti sairaasta miehestä, jotka samassa sairaalahuoneessa tavattuaan päättävät tehdä listan asioista, jotka heiltä ovat elämiensä aikana jääneet kokematta. Edwardin (Jack Nicholson) ja Carterin (Morgan Freeman) seikkailut vievät katsojan aina Egyptin pyramideilta ja Taj Mahalin monumentilta Afrikan safareille sekä lopulta Himalajalle asti.





Tsekkaa linkeistä myös muut Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan, Intiaan ja Pohjois-Amerikkaan sijoittuvat elokuvasuositukset.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com
I don't own the rights for these pictures.

Ja aurinko kasvoillasi

Lahdessa viettämäni viikonlopun aikana kävin viimeistelemässä keskeneräisen yläselkäni, joka oli aloitettu Savonlinnassa vuoden 2012 kesällä inkatulla kompassilla. Alkuperäisajatus yläselän tatuoinnista oli ollut aivan erilainen kuin nykyinen lopputulos, mutta mielestäni tein oikean ratkaisun muuttaessa mieltäni tulevasta kuvasta. Lopputulos on nyt juuri passelin yksinkertainen, mutta silti sievä. Mikäli kuvasta ei saa selvää, lukee selässä lempi ohjelauseeni "May the wind always be at your back and the sun upon your face.", jota tulen toivottavasti tulevaisuudessanikin noudattamaan yhtä suurella sydämellä kuin nyt. Lahden liikkeestä ja tatuointikokemuksesta voit lukaista lisää täältä.

(linkki: ART TATTOO CENTER LAHTI, Kirill)
(linkki: HIS MASTER'S TATTOO SAVONLINNA, Ville H.)

Vasemman käsivarren riikinkukko hakkautettiin muuten v. 2011 Kuopion Tino's tattoolla, Kalle-nimisen herran toimesta, omasta luonnoksestani. Todella mukava herra, joka helpotti juttelullaan mustettamisesta johtunutta äärimmäistä kipua. En ollut koskaan kuvitellut, että käsivarsi olisi kivulias ruumiinosa tatuoida, mutta tämä oli kyllä pahimmanlaatuinen tapaus. Ääriviivoja tehdessä kipua ei tuntunut juuri missään, mutta värittäminen sen sijaan oli täyttä tuskaa. Kyyneleet eivät sentään virranneet, mutta tuolissa paikallaan pysyminen tuotti melkoisesti työtä. Luulen kivun kuitenkin johtuneen ainoastaan siitä, että pidimme 5 tunnin tatuoimisen välissä puolen tunnin ruokatauon, jonka aikana ääriviivojen tatuoimisen aiheuttama ihon turtuminen pääsi lievenemään, minkä jälkeen aloimme varjostamaan herkäksi muuttunutta ihoa. Mutta kyllä lopputulos oli sen kivun arvoista! Suosittelen siis piipahtamaan liikkeellä, mikäli eksyt Kuopioon sopiva kuvatus mielessäsi.

(linkki: TINO'S TATTOO KUOPIO, Kalle)

Ja ei kun seuraavaa suunnittelemaan lyijykynä sauhuten.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

ROVANIEMI: Kahvihampaan kolotukseen

Rovaniemeltä löytyy yllättävän kattava määrä tunnelmaltaan erilaisia kahviloita ja pieneen nälkään purtavaa tarjoavia kuppiloita. Aiemmin samat, vanhat "kahvi ja pulla 2 €" -mestat pyörittivät toimintaansa vuodesta toiseen, mutta nyttemmin uusia kahvilayrittäjiä on putkahdellut esiin, kuin sieniä sateella, ja tänä päivänä Lapin pääkaupunki on täynnä pientä syötävää ja juotavaa tarjoavia yrityksiä. Kaikki poikkeavat jollain tavoin toisistaan ja jokainen on löytänyt oman uskollisen asiakaskuntansa. Tässä muutamia helmiä, joihin itse olen eritoten ihastunut:

PS. Kahviloiden nimiä klikkaamalla pääset niiden kotisivuille tekemään tarkempaa tuttavuutta.

(√) = Laatutakuu. Voin omalta osaltani lämpimästi suositella palvelua/asiakaspalvelua/toimintaa.

Café Breakissa salaatilla.

KAUPPAYHTIÖ

Valtakatu 24

Rovaniemen vaihtoehtoväen suosima kahvila. Yläkerrassa kahvila, alakerrassa pieni klubi. Nauti maukkaista toasteista, patongeista, salaateista ja jopa sushista! Iltaisin sekä kahvilan että klubin puolella soittamassa vaihtuvia paikallisiakin DJ:tä. Jos olet kyllästynyt radiohittien tahdissa tanssimiseen, on tämä mesta sinun valintasi. Mahdollisuus pelata lautapelejä ja istuskella terassilla. Erikoisuutena kahvilan retrohenkinen irtaimisto, kuten tuolit, pöydät ja valaisimet, jotka on mahdollista ostaa omakseen. Itse suoritin täällä muun muassa DJ-kurssin ja bailasin sateenkaarikansan kanssa Tule sellaisena kuin olet -bileissä.
(√)

CAFÉ BAR 21
Rovakatu 21
Elegantti baari ja kahvila Rovaniemen keskustassa. Kannattaa ehdottomasti maistaa herkullisia, täytettyjä vohveleita sekä italialaiseen tapaan valmistettua jäätelöä viinilasillisen kera. Vievät todellakin kielen mennessään ja ovat vielä hinta-laatu suhteeltaankin priimatavaraa. Sunnuntaisin voi suunnata säännöllisin väliajoin vaihtuvalle brunssille. Lisäksi mahdollisuus nautiskella ulkoterassilla, lukea päivän lehdet sekä käyttää iPadia.
(√)

Sunnuntai alkaa parhaiten brunssilla.

COFFEE HOUSE
Maakuntakatu 26 
Tästä kahvilasta löytyvät usein kaikki kaupungin turistit, sillä se sijaitsee Lordin aukiolla, aivan Rovaniemen keskustassa. Jos haluat kerätä S-pisteitä, astu sisään rennon tunnelman omaavaan kuppilaan, jonka suurista ikkunoista on mahdollista ihmetellä aukion tapahtumia ja ihmisiä. Itse käyn yleensä nauttimassa Café Lattesta ja komeista miesasiakkaista. 

CHOCO DELI & BAKERY
Koskikatu 18
Suklaahiiren paratiisi. Yritys valmistaa kaikkea mahdollista suklaasta sekä leipoo tuoreet limput ja leivät aamiaispöytään. Jos haluat viedä jotain erikoista tuliaisiksi kotipuoleen, kokeile vaikkapa savuporosuklaata! Tiedän, kuulostaa eksoottiselta - mutta sitähän Lappi enimmäkseen on. Tai sitten voit käydä ihan vain itseksesi nauttimassa itsetehdyistä konvehdeista, kakuista, kuppikakuista ja suklaajuomista shoppailupäivän lomassa.

CAFÉ BREAK
Rinteenkulman ostoskeskuksen alakerta
Salaateistaan tunnettu pieni kahvila Rinteenkulman kauppakeskuksessa. Valitse mieleisesi täytteet tai tilaa vaihtoehtoisesti vaikka lämmin panini.

Uusi vuosi Kauppayhtiöllä oli täynnä taikaa: tässä hulataidetta.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com