Hohensalzburgin linna

4. heinäkuuta 2010

Salzburg

Teimme turistikierroksen Hohensalzburgin linnassa, ihastellen korkealta avautuvia näköaloja vanhaan kaupunkiin. Linnan rakentaminen alkoi jo vuonna 1077, minkä jälkeen sitä on uudelleenrakennettu, korjattu ja laajennettu ties kuinka moneen otteeseen ja tällä hetkellä se on yksi suurimmista keskiaikaisista linnoista koko Euroopassa. Kierelimme ympäri linnaa sekä Salzburgin vanhaa kaupunkia, nauttien samalla kevyestä olostamme ilman hiostavia prätkäkamoja. Lisäknoppina se, että ah-meidän-kaikkien-rakastama ja todellista alppi-idylliä sisältävä Sound of Music -musikaali kuvattiin Salzburgin kaupungissa. Kannattaa siis tsekata kyseinen pätkä, jos haluaa bongailla tuttuja kuvauspaikkoja paikanpäällä. Täytyy kyllä myöntää, etten itse ollut vielä tuohon mennessä kyseistä klassikkoa nähnyt, mutta sen tunnelma heijastui kaupungissa siitä huolimatta.

Poitsut maisemien lumoissa.

Että semmonen tuoli...

Ja olivatko nämä oikeasti kidutusvälineitä vai ihan joihinkin muihin leikkeihin?

Iltapäivällä, ennen linnakierrosta, olimme siirtyneet kokeilu- ja budjettimielessä erään nuorison suosiman Jufa -hostelliketjun dormimajoitukseen. Loppuillan istuskelimmekin hostellin terassilla, kuunnellen ja väitellen musiikista sekä naureskellen eräälle hostellissa majoittuvalle kummituseläimen näköiselle hörhölle (suokaa anteeksi, ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta jäbä taisi lautasen kokoisista silmistä päätellen olla hieman höpöiheinissä ja tai muuten vain junasta pudonnut :).

Edustusilme.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Postikorttimaisemia

3. heinäkuuta 2010

Hyvin nukutun yön jälkeen käänsimme  prätkien nokat kohti todellisia Alppeja. Joka puolella viheriöi ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Pysähdyimme hengähdystauolle erään kirkasvetisen alppijärven rannalle katselemaan melontakoulun harjoituksia. Prätkäasu hiosti kuumalla ilmalla ja olisi tehnyt mieli hypätä uimaan mintunvihreään veteen. Olin kyllä ennen reissuun lähtöä ajatellut alppiteiden varsien olevan täynnä kaunista katseltavaa, mutten ollut kuvitellut niitä läheskään niin vaikuttaviksi näkymiksi, jollaisiksi ne todellisuudessa osoittautuivat. Aurinkoisella ilmalla kaikki oli juuri niin idyllistä, kuin postikorteissa yleensä kuvataan. Taivas oli sininen, nummet ja metsät vehreitä, alppijärvet ja -joet kirkkaan turkooseja tai vihreitä, kalliot jylhiä ja massiivisia sekä korkeuserot valtavia.

Hyvästelimme Mariazellin.

Mikko joutui hieman taistelemaan oman pyöränsä kanssa, jossa ilmeni jonkinlainen vuoto. Tästäkin huolimatta hän onnistui kuitenkin ajamaan Salzburgiin asti ilman, että pyörä olisi tehnyt tenän jonkin alppitien varteen keskelle ei mitään.  Ajellessamme kohti Salzburgia, meinasin ensimmäistä kertaa nukahtaa pyörän selkään, mikä olisi tietysti voinut olla melko kohtalokasta. En koskaan ajatellut, että näin voisi oikeasti käydä, sillä pyörän selässä ollessa mieli on loppujen lopuksi koko ajan virittynyt tarkkailemaan ympäristöä, eikä väsymys juurikaan ehdi tästä syystä vaivata. Asentokaan ei ole mitenkään erityisen rento tai saati, että pystyisi nojailemaan mihinkään. Salzburgissa saimme taas metsästää hostellia ja soitella ympäriinsä, kunnes lopulta väsyneinä päädyimme erääseen nuhjuiseen ja suhteellisen hintavaan hotelli Adlerhofiin, kun muualta ei vapaita huoneita löytynyt. En todellakaan suosittele tekemään lähempää tuttavuutta. Uni tuli kuitenkin nopeasti noin 200-300 kilometrin päiväajon jälkeen ja positiivisia ajatuksia herättivät muistelot päivän upeista näkymistä.

Täällä voi ihminen tuntea itsensä pieneksi.

Silmänruokaa sielulle ja mielelle.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Idyllisen kaunis Mariazell

2. heinäkuuta 2010

Heti herättyämme riensimme internet kahvilaan, minkä jälkeen teimme pikaisen, mutta sitäkin nostalgisemman vierailun Spar-ruokakauppaan. Olin kuvitellut koko ketjun kadonneen maan päältä, mutta Saksa ja Itävalta olivatkin täynnä kyseisiä elintarvikekauppoja. Vierailimme myös Louisilla, joka on moottoripyörätarvikkeisiin erikoistunut ketju. Pojat tekivät muutamia tarpeellisia hankintoja, kun minä keskityin vain ihmettelemään tavaran määrää ja hintoja ympärilläni. Mikon mukaan tarttui muun muassa sadetakki ajoasun päälle, Jukka sijoitti uuteen kypärään ja Victor päätti tyytyä ketjurasvaan. Kyllä moottoripyöräharrastukseen saa poltettua rahaa jos niikseen haluaa - tai vaikkei haluaisikaan. Vaikka pojat olivatkin kehottaneet minua suorittamaan moottoripyöräkortin, tulin hyvin pian siihen tulokseen, ettei minulla koskaan olisi varaa tähän harrastukseen. Suomessa asuessa on myös se harmittava puoli, ettei meillä ole yleensä kuin se 3 kuukautta vuodessa, jolloin moottoripyöräharrastus kannattaa. Jääköön siis tältä erää...

Louisin kotisivut

Louisilla shoppaamassa.

Tarkoituksemme oli suunnata heti Alppeja kohti, mutta koska Victorin eturengas kaipasi kipeästi vaihtoa, päätimme ensitöiksemme etsiä käsiimme huoltoliikkeen. Tällaisia renkaanvaihto-operaatioita suorittavan liikkeen metsästämiseen kuluikin yllättävän paljon aikaa, mutta lopulta sopiva mesta löydettiin. Rengas saatiin vaihtoon muutaman tunnin odottelua vastaan, joten päädyimme korjaamon viereiseen McDonald'sin pihalle venailemaan.

Vihdoin ja viimein Victorista saatiin onnellinen uuden eturenkaan omistaja ja matka saattoi jatkua. Lähdimme ajelemaan kohti kaunista Mariazellia, ja pääsimme matkan aikana ihastelemaan vaikuttavan näköisiä alppimaisemia purppuranvärisine auringonlaskuineen. Mariazellista paikansimme Schwarzer Adler -nimisen hotellin ja siirryimme tavaroiden purkamisen jälkeen ulkoterassille nauttimaan pimenevästä illasta olusien kera. Hotellin ilmoitustaulu oli vuorattu rinnekartoilla ja ulkona rinteessä saattoi erottaa hiihtohissejä, joten mesta taisi olla suosittu erityisesti talviurheilun harrastajien parissa. Teimme pienen iltakävelyn hiljaisilla mukulakivikaduilla, joilla törmäsimme puheliaaseen kotikissaan. Loppujen lopuksi kissa ja Mikko innostuivat maukumiskisaan keskenään, minkä jälkeen Mikko olikin ansainnut jälleen yhden uuden lempinimen "The Cat Whisperer".

Schwarzer Adlerin kotisivut

Victor: "Nyt on kyllä pakko ottaa ihan video." Mikko: Nyt on kyllä pakko vetää ihan rööki."

Mikko luennoi tyhmemmilleen oluen synnystä.

Mariazellin upea kirkko keskellä pikkukaupunkia.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

12 random faktaa / facts

Huomasin hetki sitten erilaisia blogeja selaillessani, että olen kyllä kertonut laajasti reissuistani, mutta en oikeastaan juurikaan millainen ihminen niitä tekee. Joitain seikkoja pystyy ehkä lukemaan rivien välistä, mutta ei läheskään kaikkia. Joten nyt ajattelin, että olisi ehkä hyvä hieman avata persoonaa kaikkien postailujen takana. Tässä siis 12 random faktaa reissunaisesta:


1. En ole kasvissyöjä, mutta olen joskus ollut puolisen vuotta putkeen sitäkin. Nykyään pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan erityisesti sian- ja naudanlihaa (toisinaan myös tonnikalaa) eettisistä ja ekologisista syistä, mutten ota asiaa kuolemanvakavasti. Saatan hyvin syödä koulussa jauhelihakastiketta jos kasvisvaihtoehto ei minua miellytä, mutta vältän ostamasta kotiini minkäänlaista lihaa (paitsi silloin jos haluan tehdä jonkin lihaa sisältävän reseptipostauksen). Pienin askelin kohti parempaa huomista ja maailmaa. :)

2. Olen luonteeltani pieni elämäntapakulkuri, joka ei oikein osaa tai edes halua jämähtää paikalleen. En ole vielä löytänyt sitä omaa paratiisiani, johon haluaisin asettua, vaan jatkan etsimistä niin kauan kuin se on tarpeen.

3. Olen syntyjäni rovaniemeläinen (ja ei, en puhu jänkhää...).

4. En voi sietää amerikkalaisia "rikkaiden-seurapiiriteinien-ah-niin-suuret-ongelmat" -tyylisiä sarjoja, kuten Gossip Girl tai The Hills. Puhumattakaan mistään MTV:n "Jersey Shoren aivottomat sinkut sekoilevat ja hässivät toisiaan" -realityja.

5. Minulle on siunaantunut 178 cm vartta.

6. Minulla on tapana letittää hiuksiani tai kiertää suortuvia sormeni ympärille, kun kuuntelen keskustelua tai juttelen jonkun kanssa (ja tiedän, että se on ärsyttävää).

7. Olen suorittanut kuntosaliohjaaja-koulutuksen ja tällä hetkellä opiskelen fysioterapeutiksi.

8. Olin nuorempana todella ujo ja kärsin usein "kiltti-tyttö" sydroomasta, mikä ei tietenkään ole periaatteellisesti huono juttu - kyllähän useimmat pitävät ystävällisistä ja kunnollisista ihmisistä. Olen silti helpottunut muutoksesta rohkeampaan ja rämäpäisempään minään.

9. En arvosta rahaa ja materiaa, enkä sen perusteella nosta ihmisiä jalustalle. Pyrin kasvattamaan toki tulojani, mutta käytän ne mieluiten juuri elämysten ja kokemusten hankkimiseen, kuin turhanpäiväiseen omaisuuden kartuttamiseen (toisaalta tämä seikka on pienessä ristiriidassa ajoittaisen sisustuskuumeeni kanssa).

10. Rakastan elokuvia. Luen hyvin harvakseltaan romaaneja, joten leffat ovat minulle väylä toisiin maailmoihin. Toisinaan elämässäni on kausia, jolloin saatan katsoa yhden elokuvan päivässä, mutta nykyään olen pyrkinyt rajoittamaan ruudun edessä notkumista.

11. Olen maistanut alligaattoria ja delfiiniä. Ensimmäistä voin suositella, mutta jälkimmäisestä en ole millään tavoin ylpeä (eikä se edes ollut kovin hyvää).

12. Noloimpiin tapoihini kuuluvat muun muassa tuhiseminen sekä valveilla että nukkuessa, kynsien pureskelu ja tapa puhua itsekseni yksin kotona ollessani - hulluimmassa tapauksessa jopa väitellä itseni kanssa.

#

A moment ago while browsing some random blogs, I noticed that I have told quite widely about my trips and travels, but not much about the person behind them. Some details you are able to read between the lines, but not nearly as all. So I thought it would be a good idea to introduce myself with some short lines. Here are the 12 random facts about the adventuress:


1. I am not a vegetarian, but some years ago I tried it for five months. Nowadays I try to avoid eating expecially pork and cow (from time to time tuna) for ethical and ecological reasons, but I don't take it death seriously. I can eat ground meat sauce at school if the vegetarian option doesn't please me, but I try to avoid buying any meat when at home (except if I want to post some meat including recipe here). With small steps towards the better tomorrow and the world. :)

2. I see myself as a little lifestyle tramp that doesn't know how to settle down - and actually doesn't even want to. I still haven't found my own paradise where to anchor myself, but I'll keep on searching as long as I have to.


3. I was born in Rovaniemi, Lapland (but I won't speak the local dialect...).

4. I can't stand american series such as Gossip Girl and the Hills. And do not even mention MTV reality shows like Jersey Shore! Seriously, there's nothing worse than to see how ignorant, stupid and spoiled people can be. I have no respect at all for those people who think fame, clothes, money, partying and cheating their loved ones are the essence of life.

5. I am blessed with a 1,78 meters tall trunk.

6. I'm tend to plait my hair or curl some wisps around my finger when I'm listening a conversation or having a talk with someone (and I know that it's annoying).

7. I have accomplished a fitness trainer education and at the moment I'm studing at the University of Applied Sciences to become a physiotherapist.

8. I used to be a very shy, conscientious and kind child, but nowadays it's good to have more courage and independence.

9. I don't cherish money and material and I have never put anyone on a pedestal because of them. Of course I try to increase my earnings, but I prefer to use them to get experiences and emotional responses than waste them to augment my property.

10. I love movies. I'm kind of a lazy novel reader so movies are my channel to reach new worlds. There are seasons when I'm able to watch one movie a day but nowadays I try to limit the time I spend in front of the screen.

11. I have tasted alligator and dolphin meat. The first one was delicious, a bit like a chicken, but the last one I wouldn't recommend. And I'm not proud of tasting it anyway.

12. The most embarrassing habits I have are f.ex. snuffling awake and asleep, biting my finger nails and that I use to speak on my own when I'm alone at home - sometimes I even argue with myself! (No, I'm not a schizophrenic.)


©wantedalifelessordinary.blogspot.com

En oo mä juonut viinii Wienissä

1. heinäkuuta 2010

Ja aurinko porotti.

Jätimme Prahan taaksemme ja suuntasimme pärrät seuraavaksi kohti Itävallan Wieniä. Matkallamme sattui pieni "läheltä piti" -tilanne, kun kolmion takaa tuleva valtava niittokone päätti yhtäkkiä ylittää tien edessämme. Onneksi ajovauhtimme ei tällä kertaa ollut päätä huimaava, eikä "lähellä piti" -tilanne loppujen lopuksi ollutkaan kovin lähellä. Asiasta selvittiin siis vain säikähdyksellä ja matka jatkui normaaliin tapaan.

Ennen Wienin kaupunkiin saapumista näimme ehkä koko reissun sadunomaisimmat maisemat: tien kummallakin puolella viheriöi silmänkantamattomiin jatkuvaa lehtipuiden täyttämää peikkometsää ja puiden latvat kaartoivat tien yli muodostaen kupolimaisen katon yllemme. Aukealle päästyämme Wienin kaupungin kattojen muodostama peite avautui edessämme kaikessa komeudessaan. Saimme myös ensimmäistä kertaa kokea ripauksen kuuluisista serpentiiniteistä, joilla Vic oli kylläkin lähellä törmätä vastaantulevan auton kylkeen, mutta sai kaikeksi onneksi viime hetkellä vältettyä kolarin. Viekkaita nuo mutkaiset tiet ja miten sattuu ajavat autoilijat.

Itse tajusin pian kuinka ärsyttäviä serpentiinit ovat takana istuvalle matkalaiselle ja manasin mielessäni, kuinka joutuisin seuraavat kolme viikkoa kestämään samanlaista menoa. Niille, jotka ihmettelevät mitä muuta serpentiini voi tarkoittaa kuin vappukoristeita, selitettäköön, että serpentiineiksi kutsutaan äärimmäisen mutkaisia, kapeita ja jyrkkiä alppiteitä. Kuskilla tällaiset tiet vielä menevät, mutta takana istuva poukkoilee edestakaisin pyörän selässä, ja ainakin itsestäni tuntui kuin olisin aina alamäen kaarteessa miltei maannut Jukan niskassa. Sitten kun yritin taas tasaisella korjata asentoani normaaliksi, tulikin vastaan taas uusi mutka ja romahdin jälleen eteenpäin. Ja tätä jatkui monen mutkan verran.

Lihakset olivat todella puuduksissa päivän yli 300 kilometrin ajorupeaman jälkeen, saapuessamme kaupunkiin. Heti ensitöiksemme etsimme käsiimme internetkahvilan ja bongasimme netistä hotellin, johon majoittua. Suhteellisen kämäisen hotelli Hadriganin respassa meitä odotti vinoileva työntekijä, joka onnistui vääntämään meistä yhden sukunimen Ana-Pannilaksi, vaikka se selkeääkin selkeämmin ajokortissa luki. Mutta riittipä siitä nimestä hauskuutta koko loppumatkaksi.

Ilta kuluikin taas ravintolaa haeskellessa ja lopulta löysimme jonkin Suomessakin 80-luvulla toimineen ketjun. Pojat pistelivät poskeensa McDonald'sin kananuggeteilta maistuvat wieninleikkeet, kun minä päätin poiketa perinteisestä itävaltalaisesta ja nauttia yksinkertaisesti kanaa riisillä.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Prahan kiertoajelu

30. kesäkuuta 2010

Päätimme tehdä tutustumiskierroksen Prahan keskustassa, yrittäen samalla paikantaa jonkinlaisen turistibussin. Kävelimme auringon paisteessa Vltava-joen vartta pitkin keskustaan, jossa silmiimme osuikin yllättävän nopeasti eräs infopiste. Ostimme liput tunnin kestävälle kiertoajelulle, joka kiertäisi läpi useimmat Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä, rakennuksista ja monumenteista, ja jonka aikana olisi myös mahdollista pysähtyä tiettyihin kohteisiin tutustumaan niihin lähemmin. Plussaa annoimme kiertoajeluita suorittavalle yritykselle siitä, että heiltä oli mahdollista saada myös suomenkielinen audio-selostus. Ideana oli siis, että jokainen matkustaja saisi korvilleen kuulokkeet, joista olisi mahdollista kuulla historiallisia faktoja sisältävää selostusta ohi kiitävistä nähtävyyksistä. Seuraavaan kiertoajeluun oli kuitenkin vielä jokunen minuutti aikaa, joten istahdimme erään kahvilan terassille odottelemaan ja nauttimaan kuumasta päivästä ja viilentävästä jääkahvista.

Turistikierroksen aikana tutustuimme muun muassa Prahan linnaan ja Pyhän Vitutuksen.... anteeksi Vituksen katedraaliin. Samalla ajelulla pääsimme silmäilemään myös kansallisteatteria, Kaarlen siltaa ja kansallismuseota, kuunnellen samalla apaattista "Simo vaatehuoneelta, terve" selostusta jokaisen kohteen historiasta.

Kiertoajelun jälkeen kävelimme raatihuoneelle ihastelemaan astronomista kelloa, jonka luukuista voi tasatunnein nähdä kahdentoista apostolin kurkistavan alas väkijoukkoon. Emme aluksi oikein tienneet mitä odottaa, mutta koska kellotornin alla seisoi suuri joukko kärsimättömän näköisiä turisteja, oletimme jotain spektaakkelimaista tapahtuvaksi kellon lyödessä tasan. Odotimme innokkaina, kamerat valmiina, ja kun kello viimein soi, kurkisti parista luukusta muutama piskuinen hahmo, samalla kun ylhäällä kellotornissa näkyi torvea soittava mies. "Spektaakkelin" jälkeen katsahdimme kaikki toisiamme ja naurahdimme hämmennyksestä. Pienoinen pettymys tämänpäivän katsojalle, mutta toisaalta suuri saavutus 1400-luvun kellosepiltä. Eli pointsit siitä! Kyllä sitä on aiemminkin osattu.

Kiipesimme Jukan ja Mikon kanssa raatihuoneen torniin, josta koko Praha avautui silmiemme eteen. Victor ei uskaltautunut korkealle torniin ja Mikkokin katseli näkymiä mieluummin tornin sisäpuolelta lasin takaa, joten minä olin ainoa meistä kolmesta korkeanpaikankammoisesta, joka uskalsi kiertää tornin ympäri kurkistellen alas kaduille. Jukkakin ehti moneen otteeseen reissun aikana manata sitä, kuinka ihmeessä hän oli onnistunut lähtemään Alppimatkalle kolmen korkeuksia kammoavan kanssa.

Huomatkaa äärimmäisen seksikkäät rusketusrajat, jotka sain Helsinki-Rostock laivamatkalla! (Sekä tietysti äärettömän muodikkaat ja liian suuret kärpäslasit.)

Tarpeeksi kauan seikkailtuamme, otimme taksin takaisin hotellille ja pidimme pienen lepohetken ennen ravintolaan lähtöä, kunnellen musiikkia ja jutustellen niitä näitä. Illalla päädyimme taas samaan, hyväksi havaittuun ravintolaan, kuin edellisenäkin iltana. Syöminkien jälkeen jäimme vielä hetkeksi istuskelemaan terassille, nauttien Gin Toniceista ja tsekkiläisestä oluesta. Jutut lentelivät taas aiheesta toiseen, muun muassa kuinka Vic oli edellisenä iltana bongannut ominaiseen tapaansa paikallisia ihmisiä ties mitä pubi-jonosta ja tehnyt sosiaalisuutensa ansiosta tuttavuutta jos kenen kanssa. Pojat myös kritisoivat melko kärkkäästi Prahan ja ylipäänsä Tsekkien rämäpäistä liikennettä sekä huonokuntoisia teitä. Eli mikäli joku suunnittelee tällä hetkellä moottoripyöräreissua samoille suunnille, suosittelen varautumaan edellämainittuihin seikkoihin. Verrattuna esimerkiksi Saksan maanteihin, ei pärrällä ajaminen Tsekeissä ole laadultaan juurikaan samankaltaista. Muuten voin kyllä suositella Tsekkejä kaikille: upeita, historiallisia rakennuksia, halpaa ja hyvää olutta sekä ihan omanlaisensa meininki.

Pojat porsastelivat.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com