Junailu stooreja osa 17 - Saksa

14. toukokuuta 2010

Amsterdam - Düsseldorf

Pakkasimme jälleen kerran kamamme ja hyvästelimme Haarlemin tuttavamme. Ennen takaisin Saksanmaalle suuntaamista Dynamic Triomme päätti tehdä vielä viimeisen katsauksen Amsterdamista pienet matkamuisto-ostokset mielessään. Minulla on tapana ostaa jokaisesta vierailemastani isommasta kaupungista (tai sieltä mistä nyt sattuu löytymään) turisti-tarra, jonka voin sitten kotona liimata suureen matka-arkkuuni (joka on kylläkin vielä etsinnän alla).

Lähdimme junailemaan takaisin kohti Saksaa ja tällä kertaa Düsseldorfia. Aluksi emme saaneet mitään yhteyttä majoittajiimme, jotka tällä kertaa sattuivat olemaan Annan äidin nuoruuden kirjeenvaihtoystävätär sekä hänen miehensä. Kyllä, olimme todellakin ottaneet selvää kaikista mahdollisista tuttavista ympäri Eurooppaa. Aloimme jo suunnitella teltta-yötä, jos majoituspaikka olisi sattunut menemään alta, mutta onneksi yhteys lopulta saatiin ja saimme nukkua kunnon sängyissä.

Illalla nautimme possupihveistä (Annakin uhrautui, vaikka on kasvissyöjä) ja omenapiirakasta, katselimme valokuvia pariskunnan lukuisilta ympäri maailmaa suuntautuvilta matkoilta ja opetimme heitä pelaamaan korttia. Vaikka englannin kieli ei ollutkaan saksalaispariskunnan vahvuus, tulimme silti hyvin toimeen ja Anna pääsi muistelemaan muutaman kerran saksan kielen taitojaan. (Itse en vielä tuolloin puhunut sanaakaan saksaa, vaikka miltei kaiken puhutun ymmärsinkin.) Heillä oli ihastuttava talo ja takapihalla aasialaisvaikutteinen puutarha täynnä matkamuistoja, joita kaikkia tutkailimme huokaillen ihastuksesta.


Lartsi: "Meillä oli joku juttu hyvä kesken... Hyvä sanajärjestys meikällä."

©wantedalifelessordinary.blogspot.com
©pictureannaluna.blogspot.fi

Junailu stooreja osa 16 - Hollanti

13. toukokuuta 2010

Haarlem

Heräilimme vasta puolen päivän jälkeen edellisen yön illanistumisten jälkeen. Lisäksi sain kulutettua liian paljon aikaa suihkussa taistellen ah-niin-nerokkaan-minipyyhkeeni kanssa, jonka olin ennen matkaa ostanut mulletoi.comista, ajatellen sen mahtuvan kätevästi pieneen tilaan. Pyyhkeen oli tarkoitus olla äärimmäisen nopeasti kuivuva ja imukykyinen, mutten ollut ajatellut, että se ehkä sopisi kokonsa puolesta paremminkin kasvo- ja käsipyyhkeeksi kuin koko vartalon kylpypyyhkeeksi. Ensi kerralla olen fiksumpi ja otan suosiolla mukaan perinteisen vohveli-pyyhkeen, vaikka se veisikin hieman enemmän tilaa rinkassa.

Huomasin muuten hollantilaisesta kodinhoitokulttuurista pienen yksityiskohdan, jota ei Suomessa kovin usein tapaa. Lähes jokaisessa asunnossa on pyykinkuivurit. Sama toistuu Saksassa. Suomessa on oman kokemukseni mukaan totuttu enemmän pyykkien kuivattamiseen narulla tai telineellä. Ei-kiinnosta-ketään-yksityiskohta, mutta mainitsin sen nyt kuitenkin osoittaakseni huomiointikykyni pikku juttuihin. :)

Lartsi: "Onko se Superman? Onko se Spiderman? Ei. Se on GENTLEMAN! Hellämies! I will gentle you up!"


©wantedalifelessordinary.blogspot.com
©pictureannaluna.blogspot.fi

Vapaamatkustajan vinkit

Jugi, Vic, Ennimanni & Mikko Mallikas

Ajattelin jakaa hieman vinkkejä niille, joilla on suunnitelmissa nousta kaksipyöräisen kyytiin, muttei itse ajaa sitä. Toki suurinta osaa vinkeistä voivat soveltaa myös kuskit, mutta koska en itse kyseisestä hommasta juurikaan tiedä, on kirjoitusote hieman erilainen ja lähinnä takana olevan näkökulmasta ajateltu.

1) Älä lähde prätkän kyytiin, ellet luota kuskiisi 110%. Mikään ei ole stressaavampaa, kuin pelätä koko ajan. Kylmät väreet kulkivat minullakin pitkin selkäpiitä tietyissä tilanteissa, mutta se oli aina vain hetkellistä. Tärkeintä on, että pystyy rentouttamaan itsensä (kunhan yrittää välttää niin rentona olemisen, että nukahtaa pyörän selkään).

2) Takana istuminen ei ole niin hohdokasta, kuin kuvittelisi. Autossa on mahdollista jutella, kuunnella musiikkia, syödä, lukea ja pelata "kuinka monta punaista autoa tulee vastaan" -peliä, mutta moottoripyörän selässä seurana ovat vain ja ainoastaan omat ajatukset. Tietysti jotkut kykenevät ujuttamaan nappikuulokkeet kypärän sisään, mutta itse en olisi viitsinyt ruveta ajon aikana näpeltämään iPodini volyymisäätöjen ym. kanssa. Itse sain monet parhaimmista ideoistani prätkän selässä ja ajatukseni suorastaan liisivät jylhien maisemien mukana. Idea reissublogistakin taisi tulla jonkun ajomatkan aikana.

3) Nojaa aina kaarteessa samaan suuntaan, kuin kuskisi. Välillä kurvit saattoivat olla erittäin tiukkoja, varsinkin serpentiiniteillä. Usein tuntui kuin polvet koskettaisivat pian maata, mutta sen ei vain saanut antaa häiritä. Ajaminen on kuskille huomattavasti helpompaa, kun takana istuva ei haraa koko ajan päinvastaiseen suuntaan.

4) Testaile kypärää muutamaan kertaan ennen pitkälle matkalle lähtöä. Minulla kypärät alkavat usein painaa hiusrajan kohdalta, mikä aiheuttaa lopulta jossain vaiheessa päänsärkyä. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että kypäräni ovat aina liian pieniä vai olenko minä vain läskipää.

5) Mikäli kärsit alaselkäongelmista, hanki munuaisvyö. Minun selkävaivoihini se auttoi pitkällä ajorupeamalla, kun asento oli toisinaan melko kyyry. Ammattitaitoinen myyjä osaa näyttää, mihin kohtaan vyötärölle vyö kuuluu asettaa, jotta se tukee parhaiten.

6) Unohda moottoripyörähaaveet, jos kampauksesi on sinulle elintärkeä. Huomasin, ettei kannattanut edes vaivautua pelleilemään muotovaahtojen ja geelien kanssa ennen ajoa. Oma tukkani kun näyttää paljolti yliajetulta piikkisialta, kun otan kypärän pois. Ainoastaan kaljulla tai lattatukkaisella ei tätä kampausongelmaa ole, joten täytyi vain hyväksyä se tosiasia, etten näyttänyt punaisen maton tähdeltä ajopaussien aikana. (Se on muuten hauska lähteä prätkän kyydissä iltarientoihin ja tajuta kypäräpakko juuri, kun on saanut aseteltua jokaisen suortuvan kohdalleen.)

7) Valmistaudu siihen, ettet näe mitä edessä tapahtuu. Mikäli, olet lyhyempi kuin kuskisi tai istut muuten vain alempana, hyväksy se, että ainoat maisemat joita näet, ovat sivuillasi ja edessäsi möllöttää aina kuskin kypärä. Siitäkin voi tietysti keksiä hauskaa tekemistä, mikäli kuskisi kypärä on peilaavaa sorttia ja näet omien kasvojesi heijastuvan siitä. Kun ei näe eteensä, ei välttämättä aina tiedä etukäteen milloin vaikkapa kurvi osuu kohdalle. Siksi on tärkeää, että takana istuva tuntee pyörän allaan ja on yhtä sen kanssa, jotta on mahdollista ongelmitta ja yllätyksittä kääntyillä kuskin mukana.

8) Jos sinulla on herkät korvat, muista korvatulpat. Kypärästä huolimatta pyörän aiheuttama meteli voi olla ärsyttävä (normaalisti ei kuitenkaan sietämätön) ja tuuli suhisee korvissa varsinkin lujaa ajettaessa. Minulla ei ongelmia ollut, mutta harkitsin kyllä ennen reissuun lähtöä ottavani varmuuden vuoksi korvatulpat mukaan.

9) Muista oikeanlaiset, säähän sopivat varusteet. Reissullamme oli paikoitellen +30 astetta lämmintä, joten mukaan otettavien varusteiden suunnitteluun piti käyttää hieman aikaa. Minulla oli aina päälläni bikiniyläosa ja hikeä päästävä urheilutoppi sekä urheilucaprit aina ajettaessa. Pojilla taisi olla erityisesti moottoripyöräilijöille tarkoitettuja teknisiä paitoja ja housuja tai ihan vain t-paitoja. Liikkeellä ollessa lämpö ei ollut ongelma, mutta liikennevaloissa ja ruuhkissa hiki virtasi, ja oli rasittavaa availla kypärän visiiriä, takin vetokejua tai riisua hanskoja kehon viilentämiseksi.

10) Pitkällä istumisella takapuoli ja reidet puutuvat. Mikäli pitää kiinni pyörän sivuilla olevista kahvoista, myös käsivarsien lihakset saavat rasitusta osakseen. Tämä pätee myös silloin, kun pitää kiinni kuskista kovassa vauhdissa. Säännölliset tauot tekevät siis poikaa.

11) Kannattaa panostaa varustuksen tiiviyteen. Eli kypärän visiiri on hyvä pitää kiinni ja huivi kaulassa. Olivat ainakin itselläni aivan must. Sitä ei tajuakaan, miten kovaa vaikkapa kimalainen päähän kopsahtaa, kun motarilla ajetaan. Kokemusta (vaikkei omakohtaista) saatiin myös siitä, kun jokin ilkeämielinen öttimönkiäinen sujahtaa kaula-aukosta ajon aikana sisään ja tekee pientä tuhoa takin sisällä. Myös rankkasateen iskiessä, hyvästä varustuksesta käy kiittäminen. Oma takkini piti hyvin normaalia sadetta, mutta rankkasateella vesi tuli jonkin verran läpi.


©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Moottoripyörämatka Alpeille

Alppien valloittajat.

Vuonna 2010 huomasin Pallontallaajien matkaseuraa-osiossa ilmoituksen moottoripyörämatkasta Alpeilla. Olin kyllä tottunut istumaan suurien matkaskootterien kyydissä, mutten yleensä kovin pitkää matkaa kerrallaan. Olin jo samana keväänä suuntaamassa InterRailille, mutta ajatus moottoripyöräseikkailusta kummitteli mielessäni useana iltana ennen nukkumaan menoa ja ajattelin ylioppilaslahjarahaston riittävän molempien reissujen toteuttamiseen. Lisäksi olin säästänyt ahkerasti joulun töistä. Samanlaista tilaisuutta ei varmasti ihan heti osuisi kohdalle, joten päätin lopulta tarttua siihen.

Viestittelimme Jukan kanssa muutamaan otteeseen ja hän suostui ottamaan minut takaistuimelleen. Jonkin ajan kuluttua mukaan seurueeseen liittyivät myös Mikko ja Victor. Jukka oli aiemminkin mopoillut Euroopassa, mutta kaikille muille se oli uutta ja ihmeellistä. Loppujen lopuksi ajoa taisi yhteensä tulla melkein 4000 kilometriä ja minulla mukanaolopäivien määräksi 19.

Osat matkaseurueessa jakautuivat niin, että Jukka toimi matkanjohtajana herra TomTomin avustuksella, Mikko oli tekninen tietäjä ja jakoi kokemuksen tuomaa viisauttaan nuoremmilleen, Victor oli seurueen psykologinen ja filosofinen leader ja minä toimin lähinnä valokuvaajana laadukkaan kameran ansiosta, sekä yleisenä maskottina ja yhteishengen nostattajana.

Matka aloitettiin lauttamatkalla Helsingistä Rostockiin, joka kesti kammottavat 40 tuntia kiertäen Puolan Gdynian kautta. Moottoripyörän sai lautalle sisään 60 eurolla, mutta esimerkiksi Mikko vältti maksun olemalla MotOrgin jäsen. Matkareitti taisi olla minun osaltani jotakuinkin tällainen: Saksa: Rostock - Dresden - Tsekki: Praha -  Itävalta: Wien - Mariazell - Salzburg - Saksa: Schwangau - Itävalta: Biberwier - Liechtenstein: se nyt on niin pieni maa, että meni heittämällä läpi - Sveitsi: Luzern - Italia: Milano.

Reitin varrelle osuneita nähtävyyksiä olivat mm.

- Salzburgin linna
- Neuschwansteinin linna
- Passo dello Stelvio
- Timmelsjoch
- Deutsche Alpenstraße
- Useat Prahan nähtävyydet
- Monet pienet alppikylät sekä suurempien mestojen vanhat kaupungit

Itse sain palamaan koko reissuun yhteensä noin 1500 euroa. Lähinnä rahaa paloi ruokailuihin ja hotelliyöpymisiin, vaikka yritimme usein etsiä jonkin keskihintaisen majapaikan. Olin kyllä tarjonnut Jukalle osuutta bensakuluista, mutta loppujen lopuksi hän ei sitä ottanutkaan vastaan ja sanoi, ettei lisäpainoa ollut niin paljon, että siitä olisi koitunut erityisesti lisäkustannuksia. Noh, ihan kuinka vain, säästyipähän taas muutama roponen. Pojilla taisi kulua massia puolet enemmän pyörien korjausten, bensojen ja pidemmän ajoreissun takia. Itsehän palasin takaisin Suomeen aiemmin, kun muut jatkoivat vielä matkaa kukin omille teilleen.

Vaikka reissuuni suhtauduttiinkin kotipuolessa ja kaveripiirissä hieman varauksella ("Lähdetkö sä tuntemattomien kanssa matkalle? Etkä ole koskaan aiemmin tavannutkaan niitä?! Mitä jos ne on jotain Helvetin enkeleitä ja raiskaa ja paloittelee sut johonkin tien varteen?!!!"), täytyy myöntää, että se on ollut yksi parhaista matkailuhistoriassani tähän mennessä. Se vain on aivan uskomatonta, miten uusia näkökulmia ja kokemuksia tuntemattomiin ihmisiin tutustuminen tuottaa, ja varsinkin, kun jakaa heidän kanssaan jonkin yhteisen suuren seikkailun. Sitä on pakko sopeutua ja saa tilaisuuden tutustua lyhyessäkin ajassa syvemmin toiseen, kuin ehkä muuten tulisi tutustuttua. Parhaista kavereista tietää jo kaiken ja heidän kanssaan reissatessa osaa varautua heidän reaktioihinsa erilaisia asioita kohtaan. On jo tietyllä tavalla ennakko-odotukset siitä, millainen reissusta on tulossa. Tuntemattomien ihmisten kanssa matka ei ole millään tapaa itsestäänselvyys ja koko ajan on tietynlainen salaperäinen ilmapiiri, kun ei tiedä, mitä joku seuraavaksi keksiikään tai mikä on tämän henkilön tapa toimia erilaisissa tilanteissa.

Mukana menossa:

Jukka & Enni:    Suzuki GSR 600
Mikko:             Dukati KTM RC8 1190
Victor:             Kawasaki ZZ-R 1100

Enni, Mikko, Jukka ja Victor.

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Junailu stooreja osa 15 - Hollanti

12. toukokuuta 2010

Amsterdam

Päätimme lähteä tutustumaan Amsterdamiin Lartsin serkun opastamina. Joka puolella kaupunkia oli järkyttävän sotkuista, jonkintyyppisen jätehuollon työntekijöiden lakon takia. Kadunkulmiin oli kasaantunut valtavan suuria jätekasoja, joihin linnut rakensivat pesiään ja näky oli tietyllä tapaa hieman lohduton. Toisaalta lakon aiheuttama sotku sai tajuamaan, kuinka järkyttävän paljon jätettä me ihmiset oikeasti tuotamme. Olen varma, että vielä joskus huomaamme hukkuvamme siihen... Huh, mikä kauhuskenaario!

Dam Dam Damissa.

Vierailimme yhdessä Amsterdamin tunnetuimmista coffareista: Grasshopperissa, jossa minä keskityin lähinnä seuraamaan tv:stä tulevaa Hulk Hogan -sarjaa. Coffarin jälkeen suuntasimme kuuluisalle Punaisten Lyhtyjen alueelle, jota härömpää mestaa en ole vielä tähän astisessa elämässäni nähnyt. Näimme muutaman naisen kauppaavan palvelujaan ikkunoissa ja tuntui aivan kuin olisin katsellut eläviä vahanukkeja. Meininki vaikutti todella epärealistiselta verrattuna omiin tottumuksiin ja elämään. En jostain syystä pystynyt katsomaan naisia silmiin, vaan käänsin hämmentyneenä pääni aina kun joku sattui ikkunaan. Oli vain yksinkertaisesti ahdistavaa ajatella, kuinka moni naisista teki töitä omin ehdoin ja kuinka moni painostuksen alaisena. Tuumailin miltä Red-Light District näyttäisi iltahämärässä, kun punaiset lyhdyt syttyisivät, muttemme tällä kertaa päässeet sitä näkemään. Tunsin kuitenkin halua palata Amsterdamiin ja uudelleen kyseiselle alueelle, jollain toisella reissulla.

Grasshopper

Dampkring

Alueen ohitettuamme, päädyimme toiseen makeaan coffariin nimeltä Dampkring, jossa mm. itse George Clooneykin oli valokuvista päätellen vieraillut. Nautiskelimme tunnelmasta ja rooibus-teestä, kunnes lähdimme seikkailemaan keskustan ostoskaduille ja osuimme sattumalta riippumattokaupan (Maranon Hangmatten) ovelle. Vietimme liikkeessä lyhyen rentoutumishetken löhöillen ja "testaillen" riippumattoja ja keinuja, joista olisin mielelläni ostanut erään esteettistä silmääni miellyttävän riippumaton, mutta tiedustelujen jälkeen sopivaa väriä ei ollut saatavilla. Lartsin serkku sen sijaan osti kauppiaalta hetken mielijohteesta keltaisen riipputuolin.

Myöhemmin Haarlemiin palattuamme kävimme ostamassa ruokaa illan bileisiin, joihin osallistui muutamia Lartsin serkun hollantilaisia ystäviä. Ilta kului opetellen suomalaisia ja alankomaalaisia fraaseja sekä sanaleikkejä, joista en kylläkään muista ainuttakaan - sen verran monimutkainen tuo hollannin kieli.

Loppuun vielä hieman ajattelemisen aihetta:

©wantedalifelessordinary.blogspot.com
©pictureannaluna.blogspot.fi

Spoling the future plans

I just got a great feeling 'cause I noticed that over 1000 visitors have checked out my travelling blog. Thank You for that! :) It has given me joy to see that there are lots of visitors all over the world, not just from Finland. Are those people just some Finns travelling abroad or has some Mongolian person really reached my blog? Probably I will never know for sure, but it always puts a smile on my face!

At the moment I'm enjoying my Christmas vacation and planning the next trip. Yes, in summer 2013 you will be hearing about my travels around Thailand and the neighboring countries. The plan is to start the journey in August with at least four members of a finnish travelling website called Pallontallaajat (www.pallontallaajat.net) and to explore what Asia has to offer for a backpacker, hunting adventures. It is still a mystery which places we are going to visit and what kind of activities there will be. Diving, jungle wandering, navigating in big cities, lying in a hammock and elephant farms at least. I'm too exited to visit a library tomorrow and borrow all the Thailand, Malaysia, Indonesia and Vietnam guidebooks and to choose which countries are worth to visit at first. Surely every one of them.

I have also tried to write about the previous trips, edit photos and plan some new topics. Writing a blog has somehow got carried me away and it feels just wonderful to write down all the past adventures. It's not only fun to write but now every note is also in good order. At the moment I'm exited to write clean my 2010 motorcycle trip travel diary and hopefully soon you'll get to read through the first reports. I apologize that all my travels here are jumping all over the place, but I don't like to focus on one thing at the time. I'm quite a mess myself too. :D Fortunately "the tags" have been invented! I'm also working with a Rovaniemi and Savonlinna guide books, so be prepared if you are planning to visit in Finland!

If anyone has some tips to give about my becoming Asia trip, I'd be more than happy to receive them! Have you got some highlight moments you would like to share?

In August 2013!

© wantedalifelessordinary.blogspot.com

Juonipaljastuksia tulevasta

Tulipa hyvä mieli, kun juuri äsken katsahdin tilastolukuja ja huomasin 1000 vierailijan rajan napsahtaneen reippaasti poikki. Kiitos siitä! :) Iloa on tuottanut myös se, kuinka vierailijoita on ollut ympäri maailmaa. Ovatko he olleet ulkomailla hengailevia suomalaisia vai onko joku mongolialainen oikeasti eksynyt blogiini? Tiedä häntä, mutta hymyn se saa aina nousemaan huulille!

Tällä hetkellä nautiskelen juuri alkaneesta joululomasta ja tulevan reissun suunnittelusta. Kyllä, ensi kesänä (tai syksynä, mikäli en jaksa reissun aikana päivitellä) tulen postailemaan seikkailuistani Thaimaa akselilla ja tämän naapurivaltioissa. Tarkoitus olisi suunnata matkaan elokuun alussa vähintään neljän pallontallaajan voimin (www.pallontallaajat.net) ja lähteä ensi kertaa tutustumaan siihen, mitä Aasian mantereella on tarjota seikkailunnälkäiselle reppureissaajalle. Se, missä kaikkialla lopulta tullaan visiteeraamaan ja mitä aktiviteetteja on luvassa, on vielä tällä hetkellä arvoitus. Sukellusta, viidakkoseikkailuja, kaupunkisuunnistusta, riippumattolöhöilyä ja norsufarmeja ainakin. Kova täpinä on kuitenkin päällä ja odotan jo malttamattomana, että pääsen huomenna hamstraamaan Rovaniemen kirjaston kaikki Thaimaa, Malesia, Indonesia ja Vietnam oppaat. Pääsisi suunnittelemaan ihan konkreettisesti, mitkä pari maata noista tälle ensimmäiselle reissulle valitaan. Mielenkiintoisia ja varmasti käymisen arvoisia kohteita jokainen.

Olen myös kovasti yrittänyt näpytellä edellisistä reissuista, muokkailla kuvia ja kehitellä uusia aiheita. Kirjoittaminen on jotenkin vain tempaissut mukaansa ja tuntuu ihanalta painaa ylös kaikki meneet seikkailut, joita on itsekin helpompi selailla ja muistella tätä kautta, kun kaikki on hyvässä järjestyksessä. Tällä hetkellä olen innostunut kirjoittelemaan puhtaaksi vuoden 2010 moottoripyöräreissun matkapäiväkirjaa ja pääsette todennäköisesti hyvinkin pian lueskelemaan ensimmäisiä raportteja. Pahoittelen sitä, että kaikki reissut hyppivät täällä sikin sokin, mutta minusta on aina mukavampi vaihdella eri aiheita, kuin saada yksi reissu kokonaan valmiiksi ja sen jälkeen siirtyä seuraavaan. Onneksi "tunnisteet" on keksitty! Lisäksi Ennin pieni Rovaniemi-opas sekä mahdollisesti myös Savonlinna-opas ovat vaiheilla, joten ei tässä ainakaan bloggaaja ehdi tylsistymään.

Mikäli kenelläkään on antaa mitä tahansa vinkkiä ensi kesän reissuun, niin otan niitä mielelläni vastaan! Mitkä ovat olleet sinun mieleenpainuvimmat "high lightit" mainituista maista?

ps. Ja jos joku innostui reissusta, niin seuraan hurmaavaan saa edelleen liittyä vaikka paikanpäällä ;)

Elokuussa 2013!

©wantedalifelessordinary.blogspot.com

Junailu stooreja osa 14 - Hollanti

11. toukokuuta 2010

Haarlem

Nukuimme yöllisten pelisessioiden jälkeen puoleen päivään asti, kunnes lähdimme käymään rannalla. Biitsiltä löysimme aivan mielettömän, hyvin omalaatuiseen tyyliin sisustetun ulkoilmaklubin, jossa olisi todella upeaa bailata hyvällä kelillä. Ulkona oli esiintymislava, kokko, palmuja ja sohvia, sisällä baaritiski, pingispöytä ym. mielenkiintoista. Pelailimme pöytätennistä ja otimme Annan kanssa rantakuvia poikien nautiskellessa Heinekeneistaan. Harmittelin miksei Suomesta löytynyt vastaavanlaista mestaa ja suunnittelin jo ryhtyväni baariyrittäjäksi rakentaen samanlaisen rantaklubin. Harmi vain, että Suomen ilmastossa sellaisesta on hyötyä korkeintaan kolmena kuukautena vuodesta.

Kävelimme tuulista rantatietä pitkin keskustaan ja astelimme erääseen kahvilaan tyydyttämään herkkunälkäämme. Samoilta huudeilta paikansimme myös maailman parhaan turkkilaisen ravintolan. (Tai sitten edellinen herkuttelu oli aiheuttanut suuremman näläntunteen, eikä turkkilainen rafla ollut oikeasti muita kummempi... Mutta nälkä lähti kuitenkin!) Tein pienen virheen astuessani takaisin Haarlemiin vievään bussiin, jonka ahtaus laukaisi minussa huonovointisuuden (kärsin usein matkapahoinvoinnista erilaisissa kulkuneuvoissa). Kehoni lamaantui täysin ja pääsin omissa ajatuksissani melkoiselle privaattireissulle. Takaisin kämpille päästyämme nukuin parin tunnin päiväunet, joiden jälkeen olinkin selvittänyt pääni kummallisista unista.

Illalla pelailimme taas korttia, kuuntelimme musiikkia ja leivoimme suklaamuffineita. Tuntui, että Alankomaat olivat onnistuneet iskemään kunnolla tajuntaan ja odotin innolla pääsyä seikkailemaan Amsterdamin keskustaan.


©wantedalifelessordinary.blogspot.com
©pictureannaluna.blogspot.fi

Junailu stooreja osa 13 - Hollanti

10. toukokuuta 2010

Amsterdam - Haarlem

Aamulla lähdimme Saksan kautta Alankomaihin, matkan taittuessa jälleen korttipelien parissa. Lartsin serkkupoika tuli noutamaan meitä Amsterdamin rautatieasemalta, josta ajoimme autolla Haarlemiin. Kävimme ostamassa ruokaa ja hengailimme illan kämpillä, joka huvittavasti toi mieleeni kaikkien siihen asti näkemieni poikamiesboxien yhteenvedon pienillä lisämausteilla. Kysyviä katseita sai osakseen muun muassa rikkinäinen ikkuna, jossa oli pään mentävä aukko. Sisätiloissa ei kuulemma kannata pelata jalkapalloa tai joutuu myöhemmin peittämään pelin huumassa syntyneet tuuletusaukot joka yö pizzalaatikolla kylmän ilman pitämiseksi asunnon ulkopuolella.

Pelasimme poikien kanssa Paskahousua yökolmeen asti, Annan yrittäessä nukkua univelkojaan pois. Hilpeysaste kohosi löytäessämme korttipelin säännöt itse wikipediasta. Miten kukaan on koskaan tullut toimeen ilman internettiä ja varsinkin tätä kaikkitietävää, äärimmäisen hyödyllistä infoa sisältävää tietolähdettä?? ;)

Keskustellaan Simpsoneista.

Lartsi: "Muistatteko te sen jakson, missä Barney ja Nelson veti sokerihumalat ja lähti baanalle?"
Enni: "Joo, muistan mä sen jakson."
Lartsi: "Niillä aivan pupillit laajeni siinä."
Anna: "Ai mikä sarja??"
Enni & Lartsi: "No Simpsonit!!"
Anna: "Aa joo! No kyl mie sitä ajattelinkin aluksi..."
Enni: "Kuka Barney siinä muka on?"
Lartsi: "No eikö sen pojan nimi oo Barney?"
Enni & Anna: "Se on BART!"
Lartsi: "Niin Bart! Mistä ihmeestä mä sen Barneyn oikein keksin?"
Enni: "Eikä se muuten mikään Nelson ollu."
Lartsi: No eikö se muka se rillipää ollu? Eikö sehän on Milhouse! Mistä mä nyt sen Nelsonin taas vetasin?"
Enni: "No kyllä me kaikki silti samasta aiheesta koko ajan keskusteltiin, vaikka kaikki faktat oli aivan päin hel*****ä. Hyvä keskinäinen yhteisymmärrys meillä."


©wantedalifelessordinary.blogspot.com
©pictureannaluna.blogspot.fi

Getting ready for the au pair adventure

In autumn 2010 I wasn't sure if I was chosen to begin studies in a university of applied sciences I had send my application.  I got the decision of being on a deputy position, so I needed to start thinking about alternatives. After graduation from high school I had worked the whole spring and made two trips around the Europe during the summer (an interrail and a motorcycle trip). On both journeys I had visited in Germany and became interested in learning the language. I had studied German language at comprehensive school for five years (very poorly motivated) and had forgotten everything in three years. 

I realized that the au pair year would be the right option to the current situation because that way I could earn some money, improve my language skills and get new experiences. When the mind desires to go abroad and you got the spirit, it's time to take the bull by it's horns. I started by looking for information on the web and asked about my friends' experiences. Finally I decided to look for a suitable family from the Au Pair World website, since I decided to be independent and not to join any association/company.

First I was wondering to travel to some English-speaking country (except the UK, where I already got tired of weird showers and toast-breads on a language travel in 2006) because improving English skills is never useless. Also Spanish-speaking country was one option. In one advertisement a family was looking for an au pair to the American Ranch taking care of two little girls and some horses. A scientist couple in Galápagos Islands wanted to have an au pair to look after their adventurous daughter. But unfortunately there was always something wrong about the timing when I thought I had found the perfect family. I received several requests every day from different kind of families and finally a German family  with four children contacted me. We wrote each others a couple of times before  I accepted the request. So after all I spent five moths with that family in a small town in South Germany.

Making profile to the website was quite easy. I ofter hear people complaining how they can not describe themselves, but I don't find it too difficult. If you have difficulties to figure out what to tell about yourself, it's always possible to check out other au pair's profiles and get some inspired ideas. In addition there's f.ex. some au pair salary examples and a complete au pair contract on the website of Au Pair World. I highly recommend it if you have a bit independence.

My choice: Biberach an der Riss.

Some useful websites:

Au Pair World
Cultural Care Au Pair
Au Pair.com